Rohkaiseva johtaja käy rehellisiä keskusteluja

Teos Rohkaiseva johtaja opastaa siihen, mitä rohkea johtajuus on ja kuinka se otetaan. Kirjoittaja Brené Brownin mukaan johtaja on jokainen, joka ottaa vastuun ja tunnistaa ihmisten ja ideoiden mahdollisuudet, ja jolla on rohkeutta kehittää tätä potentiaalia.

Kun uskallamme johtaa, emme väitä tietävämme oikeita vastauksia, vaan osaamme kysyä oikeat kysymykset. Emme välttele hankaliakaan keskusteluja, vaan uskallamme olla haavoittuvia.

Teos Rohkaiseva johtaja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kehittyä rohkeiksi johtajiksi. Brownin mukaan rohkea johtajuus on joukko taitoja, jotka ovat opittavissa ja opetettavissa.

Kirjoittajan tausta

Brené Brown on amerikkalainen sosiaalityön tutkimusprofessori, sosiaalityöntekijä ja tietokirjailija. Hän on tutkinut muun muassa haavoittuvuutta.

Kirjassaan hän kirjoittaa puheen pitämisestä ja sen sisällöstä, esiintymisjännityksestä, rohkeudesta, tietopohjaisesta esiintymisestä ja ihmisten edessä olemisesta. Esiintyjän rooli ei ollut hänellekään helppo. Yleisö vaihtui jatkuvasti, yritysjohtajista kenraaleihin.

Joskus hänellä oli yksinäinen tunne, ikään kuin hän olisi väärässä paikassa. Ehkä se johtui naissukupuolesta, joka on usein vähemmistönä asiantuntijaesiintymisissä. Yleisökin koostuu usein miehistä.

Aluksi Brené Brown vertaili itseään toisiin, muihin luennoitsijoihin, jotka olivat energeettisiä ja huippuhyviä luennoitsijoita. Miten hän voisi ikimaailmassa vakuuttaa yleisön? Talousjohtajat, markkinointijohtajat, henkilöstöjohtajat ja kaikki muut CCO:t ja CDO:t sekä EVP:t.

Kun häpeä nostaa päätään

Brené päätti alkaa puhua julkisesti häpeästä, häpeän tunteesta, häpeissään olemisesta, mikä olikin yllättäen ihmisistä kiinnostavaa. Yleisö on vain ihmisiä, ja jokainen tuntee häpeää jostain, se on tuttu tunne kaikille, myös bisnestyypeille.

Yliopistoissa ei opeteta esiintymistä, ei edes opettajakoulutuksessa, jonka olen itse suorittanut. Olen käsittänyt, ettei opettamisessa ole kyse esiintymisestä, ei varsinaisesti, vaikka onkin. Kyse on tiedon välittämisestä, auttamisesta.

Mutta voiko mitään todella tärkeää sanomaa saada oikeasti läpi ja suuren yleisön tietoisuuteen ilman esiintymistaitoa tai haavoittuvuutta? Brené Brown uskalsi puhua häpeästä ja riittämättömyydestä kaikille “titteleille”, joita yleisö oli nielaissut. Ehkä se nielaisisi esiintyjänkin.

Nykyisin hän opettaa, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia: IHMISIÄ. Ei heitä pidä pelätä, liikaa.

Kriitikoilla ei ole merkitystä. — Roosevelt

Kunnia kuuluu aina sille ihmiselle, joka on areenalla. Verta, hikeä, kyyneleitä. Hän uskaltaa epäonnistua, vaikkei se olisikaan todennäköisin vaihtoehto. Avoimesti esille asettumisesta voi seurata myös paljon hyvää.

Itse olen valinnut tehdä tutkimusta “haavoittuvaisesti ja rohkeasti” aiheista, joille suurin osa pyörittelee silmiään. Hyvin käyttäytyvät naiset harvoin tekevät historiaa ja ymmärtänyt sen niin, että tavanomaiset teot eivät muuta maailmaa, epätavalliset muuttavat, vaikka pelottaakin, hitosti.

Rohkeus ei ole pelon poissaoloa. Brené Brownin mukaan se on harvinainen valinta. Se on samalla pelottava valinta. Niin kauan kuin ihminen hakee vain hyväksyntää, hänen on kuljettava leveää tietä. Sosiaaliset kuplat ovat mukavia mutta ne ovat silti vain kuplia, eivät todellisuutta. (Kuva: Viisas Elämä, STT-infosta.)

Oman haavoittuvuutensa kohtaaminen

Brené Brown peräänkuuluttaa teoksessaan Rohkaiseva johtaja rohkeuskulttuuria. Rohkea johtaja on toisten johtaja mutta myös oman elämänsä johtaja. Hän voi olla yritysjohtaja, toimitusjohtaja tai tutkija. Hän voi olla kuka tahansa, kuka omilla teoillaan näyttää esimerkkiä. Eivätkä kaikki koskaan seuraa sinua, mikä on OK.

Rohkea työ- ja johtamiskulttuuri edellyttää sitä, että ihmisten välillä on avointa ja rohkeaa vuorovaikutusta. Kukapa ei haluaisi olla parempi ihminen ja johtaja sekä olla lisäämässä psykologista turvallisuudentunnetta työpaikalla?

Brown paljastaa, että johtamisen tutkiminen on paljon helpompaa kuin johtaminen. Kun hän perusti oman yrityksen, hän käsitti täysin aliarvioineensa johtajan vastuun unettomine öineen ja massiivisine vastuineen.

Johtaja kantaa vastuunsa

Se, kuka ottaa vastuuta rohkeasti ja uskaltaa kehittää toimintoja, on johtaja, mitä tulee Brownin määritelmään. Johtajuutta tarvitaan kaikkialla: oppilaitoksista uskonnollisiin yhteisöihin ja yrityksistä kunnan ja valtion laitoksiin. Johtamista ei voi tehdä kuin sydämestä, jos sen toivoo olevan aidosti tehokasta.

Brown tarjoilee ihmisille tosiasioita johtajuudesta ja ihmisyydestä yleensä. Hän nakkaa faktoja pöytään sitä tahtia, että lukija tai kuuntelija hengästyy. Kirja alkaa kirjoittajan omalla elämäntarinalla, minkä jälkeen siirrytään rohkean johtamisen teemaan.

Rohkeustaitoja voi kehittää, ja rohkeus on tarttuvaa. Rohkeus kaataa jokaisen uskalikon. Uskaltaminen on epäonnistumisen hyväksymistä ja täysillä mukana olemista, sillä epäonnistuminen on selviö. Jokainen, joka on joskus yrittänyt jotain itseään suurempaa, tietää sen.

Lopputulosta ei voi aina hallita

Se olisi helppoa elämää, jos eläisi vain niin, että kaikki on varmaa, seuraava askelma tiedossa. Elämää ei kuitenkaan voi elää vain varmistelemalla, koska takuita ei koskaan ole. Se on elämän itsensä luonne. Kyse ei siis ole vain liike-elämästä, vaan elämästä yleensä.

Joskus parhaat ratkaisut syntyvät siitä, että uskaltautuu heittäytyä ja tehdä tiimityötä sekä ottaa muut mukaan. Lopputuloksena voi olla menestyvä yritys, hyvä opinnäytetyö, kauan odotettu jälkikasvu tai jotakin muuta. Epävarmuus kuuluu elämään, eikä kaikilta iskuilta voi aina suojautua etukäteen. Elämän eläminen itsessään on rohkeaa. Sen on tapahduttava täydestä sydämestä tai se on jossakin määrin turhaa, ainakin se on tappavan tylsää. “Selkään saaminen” liittyy aina tavoitteisiin.

Suurin osa ihmisistä ei ole rohkeita. He ovat hyviä arvostelemaan toisia. Heidän panoksensa ovat kritiikki ja kyynisyys. Mutta jos he eivät laita itseään likoon, niin miksi heistä pitäisi olla kiinnostunut? Tai heidän mielipiteistään?

Palautteen pitää olla aina rakentavaa, koska muutoin se haavoittaa ja laittaa ihmiset suojapanssariin. Brown puhuu suunsa puhtaaksi teoksessa Rohkaiseva johtaja tosi uskottavasti, koska hän on itse ollut haavoittuvainen ja  rohkea sekä saavuttanut elämässään paljon tutkimusprofessorina, esiintyjänä ja yrittäjänä: Maailmanmaineen.

Meidän ei tarvitse tietää vastauksia, meidän pitää vain osata kysyä oikeita kysymyksiä, hän muistuttaa. Siispä: Jatketaan kyselyä, rohkeasti! Ja otetaan asioista selvää, jos emme vielä ja juuri nyt tiedä oikeaa vastausta.

Kirjoittanut: Tea Holm, bloggaaja ja yrittäjän vaimo

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s