Iso ajatus: Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus?

Tiesin entuudestaan, että Kati Reijonen on hyvä kirjoittaja, suorastaan erinomainen. Viihdyin hänen kirjansa Lyhyt matka perille parissa erinomaisesti.

Matka jatkuu, tämänkin jälkeen on Reijoselta jo julkaistu uusi kirja Vastustamaton. Mutta tämän käsillä olevan kirjan aihe tuntui tosi isolta: Jumala.

Niin se onkin!

“Jumalaton elämä on kuin kofeiiniton kahvi”

Reijonen kirjoittaa siis Jumalasta ja etenkin siitä, miten tieteellisen koulutuksen saanut järkevä ihminen voi vielä uskoa Jumalaan. Miten?!

Kirja Iso ajatus kertoo hengellisestä etsinnästä, tarpeesta etsiä ja löytää todellisuudesta tarkoituksenmukaisuutta. Reijonen etsii jumalaa monista paikoista: uskonnoista, tieteestä ja taiteesta. Hän päättää olla uskomatta mutta jatkaa pian taas etsintää.

Tämäkään teos ei anna tyhjentävää vastausta ikuiseen kysymykseen mutta takakannen mukaan se vie pyhiinvaellukselle, jonka aikana syntyy tärkeä havainto: jumalaton elämä on kuin kofeiiniton kahvi – maku on suurin piirtein sama, mutta jotain olennaista puuttuu.

Lukeminen on vaivatonta, vaikka aihe on iso

Pidän Kati Reijosen kirjoissa siitä, että niiden lukeminen on helppoa ja vaivatonta, vaikka aihe on iso, elämää suurempi. Miten kirjoittaa jostakin, joka on toisille niin pyhä, että Hänen nimeään ei tulisi lausua turhaan ja toisille taas satuhahmo, josta voi vapaasti vitsailla?

Jumala ei ole juutalainen, kristitty tai muslimi, vai onko? Onko Jumala aina jonkin ryhmän keksimää tai ainakin legitimoimaa? Voiko Jumala olla itse keksitty? Reijonen esittää relevantteja kysymyksiä jumalasta.

Jumala-sanan etymologia on epäselvä, ja Reijosen mukaan sana viittaa valoa tarkoittavaan sanaan. Se sopii hänelle hyvin, kuvaamaan ikuista etsintää, valaistumisen havittelua.

Rikas kielenkäyttö

Reijonen käyttää kieltä rikkaasti ja hauskasti sekä itseironisesti: “Istuin yliopiston kuppilassa yhteensä ehkä viisi vuotta katsellen ikkunasta Fabianinkadulle elämää, joka siellä kulki ohitseni.”

“Muistan erään Esa Saarisen pitämän luennon, jonka aikana hän käveli edestakaisin kädessään Jean Paul Sartren kirja Oleminen ja ei-oleminen. En muista luennolta muuta kuin Saarisen toteamukset, ettei hän oikeastaan ymmärtänyt koko kirjasta yhtään mitään ja ettei tätä kuuluisan, ranskalaisen eksistentialistin pääteosta olisi koskaan voitu hyväksyä opinnäytteeksi.”

Reijonen kyseenalaistaa koko akateemisen kulttuurin, siis oman roolinsa siinä. Ja niin minkäkin olen usein tehnyt. Samaan aikaan en tiedä, mihin muuhun tukipylvääseen voisimme enää nojata valeuutisten ja salaliittoteorioiden hallitsemassa maailmassa.

Pako sisäänpäin

Reijonen kertoo, kuinka yliopistomaailma alkoi ahdistaa häntä. Millään ei tuntunut olevaan mitään merkitystä, ei ainakaan filosofialla, joka esittää itse näitä merkityksiä. Kati alkoi käydä kirkossa, katolisessa. Messu vaikutti salaperäiseltä, sen tunnelma erosi esi-isien paljaaksi riisutusta luterilaisesta jumalanpalveluksesta.

Vaikka oma aikamme julistaa materialismia, niin elämä ilman Jumalaa on mahdollista myös nähdä epä-älyllisenä ja jopa sietämättömänä, koska jumalausko antaa merkityssisältöä elämään samalla, kun se antaa älyllisen pohdinnan paikan ja tilan sekä haasteen.

Katin matkaa on hauskaa ja kutkuttavan ihanaa seurata. Hän ei jää liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan tai teemaan, vaan etenee hyvässä ja miellyttävässä tahdissa. Luin kirjan älypuhelimeni näytöltä ääni- ja e-kirjapalvelusta, vaikka pidänkin kaikista eniten rapisevista paperikirjoista.

Lopuksi

On turha kuvailla enempää tätä matkaa, koska Kati Reijonen kertoo sen kaikista nautittavimmin, yksityiskohtaisimmin ja hauskimmin kirjassaan Iso ajatus, koska hänellä on kirjoittamisen lahja. Onko Jumala jossain muualla kuin ajatuksissa? Onko Hän vain iso ajatus?

“Jossain Metsätalon ikkunoiden takana huusi, sykki ja väreili elämä, josta käsitteet, termit, teoriat ja sanat sinkoilivat kuin kipinät nuotiosta.” Trust me, I know. I have been there. Mutta kävelin aina sen karaokebaarin ohitse, koska olin liian tunnollinen opiskelija. Damn it!

Iso ajatus on tieto- ja matkakirja, joka vie mennessään kaikki elämänfilosofiasta kiinnostuneet. Kati päästää iholle, elämäänsä. Rukoileminen on joka tapauksessa Katista terveellistä, heittäytymistä jonkin ulkopuolisen voiman varaan. Se tekee joskus tosi hyvää, siis kaikesta suorittamisesta irti päästäminen.

Kun etsimme Jumalaa, emmekö etsi itseämme? Minäkin kirjoitan Hänestä isolla alkukirjaimella, koska pienellä alkukirjaimella kirjoitettu jumala ei ehkä enää olisi Jumala, Hän. Näin iso ajatus pienellä alkukirjaimella ei puhuttelisi, kuten Kati puhuttelee.

— Tea Holm, FT, TM

Psst! Kirja on e-kirjana Book Beatissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s