Puolalaisen torimuijan palttoo on täynnä mystiikkaa ja historian havinaa

Olen osasyyllinen kirjan Puolalaisen torimuijan palttoo (Anuirmeli Sallamo-Lavi) ilmestymiseen. Tällä kirjalla on edelleen tietoisuutta muuntava vaikutus, kuten kirjan takakannessa lainauksekseni on laitettu. Esiluin sen Basam Booksia varten – ja suosittelin.

Kirjaan uppoaa kokonaan, kuten kirjailija Riitta Jalonen toteaa. Puolalaisen torimuijan palttoossa lakkaa kuitenkin ajattelemasta ja analysoimasta aivan kaikkea, vaikka kirjoittaja itse, kertojan äänellä, niin tavallaan tekeekin.

Tai oikeastaan hän vain kyseenalaistaa tapahtumat, joita ei oikeassa elämässä voi tapahtua. Kyselen: Onko kyse lopulta vain unesta? Samaan aikaan kirjailija Anuirmeli Sallamo-Lavin oman elämän takaumat Liisasta, joka lobotomoitiin, pulpahtelevat pintaan, ja lopulta ei lukijakaan enää tiedä, mikä on totta.

Ehkä hyvä niin.

Elämä on ihme

Elämä on täynnä ihmeitä ja yllätyksiä kuten tämä kirja, jossa Anneli siirtyy nykyajasta vuoteen 1919 Krakovaan, Puolaan, sen entiseen pääkaupunkiin. Torielämä tuntuu niin todelta, samoin kuin siirtyminen kellarivessan kautta toiseen todellisuuteen. Juutalaiset elävät omaa elämäänsä siellä 100 vuotta sitten samaan aikaan kun Anneli seikkailee vuosissa 1945 (Kotkassa) sekä 2019 (Krakovassa).

Totta kai tällaisen teoksen lukeminen vaatii oman mielikuvituksensa venyttämistä, ajalla ja avaruudella sekä suhteellisuusteorialla leikkimistä. Ja jotenkin kummallisesti niitä ei tarvitse ajatella sen enempää, mitään ei tarvitse ymmärtää tai tajuta, ellei tahdo. Tarina kuljettaa lukijaansa kädestä pitäen.

Se saa toki pohtimaan sitä, mitä on aika, mitä on elämä, onko meillä vapaata tahtoa, mutta siltikin homman juju on jossakin muualla. Kerronta on se, mikä tekee kaiken eläväksi, ja juoni on ikään kuin vain sivutuote.

Puolalaisen torimuijan palttoo on niin soljuvaa ja vahvaa sekä sisäänsä kuplaan sulkevaa tekstiä, että sitä melkein sanoo höh, kun se kaikki loppuu, eikö tässä ole enempää sivuja? Niitä on vajaat sata, mutta olen ymmärtänyt, että jatkoa on luvassa.

Kirjailijasta ja kertomuksesta, josta totta ainakin toinen puoli

Kirjailija Anuirmeli Sallamo-Lavi (s. 1963) on kirjallisuuden ammattisuomentaja, joka on suomentanut muun muassa Diana Gabaldonin Matkantekijän (Outlander, joka löytyy sarjana Netflixistä.) Sallamo-Lavi on kirjailija, kääntäjä ja mystikko sekä aikamatkaaja uusimmassa kirjassaan.

Kertomuksessa totta on ainakin toinen puoli, ja hyvä niin. Vaikka luin kirjan käsikirjoituksen viime vuonna ja nyt luin sen toistamiseen, niin mikään ei tuntunut tylsältä tai vanhalta tai jo koetulta tai kuluneelta paitsi ehkä se palttoo, takki. Se lienee mestarikirjoittajan merkki, että sama teksti vetoaa yhä uudestaan.

Heksagrammi on juutalaisuuden tunnus, merkki. Symbolin on uskottu suojaavan pahoilta voimilta: Magen David. Daavidintähti otettiin käyttöön ensimmäisinä vuosisatoina jaa. eli paljon kuningas Daavidin ajan jälkeen. Symbolilla on koristeltu hautakiviä, rukouskirjoja ja synagogia. Ehkä kyseinen tähti on aika-avain, ulottuvuuksien välinen avain.

Mielikuvituksella saa leikitellä, sillä pitääkin leikitellä. Minulle on vihjattu, että tämä matka jatkuu ja jatkuu… Ja hyvä niin.

Rakastan lukea kirjoja, joihin uppoutuu kuin pumpuliin ja joihin vajoaa kuin suohon ja joihin imaistaan kuin kuplan sisälle. Sellaiset kirjat kannattelevat tätä päivää historian kautta ja tekevät maailmasta edes hetkeksi paremman paikan. Joskus se käy kärsimyksen kautta, lopulta kaikki käy hyvin. Niin tässäkin kertomuksessa. — Tea Holm, kirjailija ja teologi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s