Elämäntaito

Jään Lumous -kortit: Kun lumous ei haihdu

Jään Lumous (Grace of Ice) on jäätaidekorteista koostuva korttipakka, jonka sain kirja-arvioon Sagastinalta eli Satu Kekäläiseltä. Kyseessä ovat taide- ja terapiakortit, jotka sopivat vapaaseen assosiaatioon.

Näissä jäätaidekorteissa on 44 tekstitöntä makropeilauskorttia, jotka on jaoteltu neljän luonnonelementin mukaan, eli ilmaa kuvastaa keltainen logo, tulta punainen logo, vettä tummansininen logo ja maata vihreä logo. Korttien kuvat ovat siis jäätä, joten niistä heijastuu kuvausympäristö kuten tuli tai vaatetus tai kukat.

Monen silmä löytää korteista erilaisia hahmoja, koska ihmisen aivot pyrkivät muodostamaan näkemästään ymmärrettävän havainnekuvan. Idea korteista tuli, kun Satu oli menettänyt työnsä kuulontutkijana sisäilmaongelmien takia ja alkoi liikkua enemmän luonnossa. Korttien avulla voi sanoittaa tunteita.

Kuvat puhuvat, puhuttelevat. Ne tuovat mieleen erilaisia muistoja vuosien varrelta. Omalta elämänmatkalta. Jäätaidekortit ovatkin hyvin terapeuttiset ja soveltuvat myös mielenterveystyöhön.

Minulla on ollut lapsesta asti voimakas mielikuvitus, ja elelin joskus omissa maailmoissani. Teen sitä edelleenkin, koska lapseni aina välillä siitä huomauttaa. Ilmiö tunnetaan myös nimellä “hajamielinen professori” etenkin, kun kyse on tieteestä.

Joka tapauksessa näiden korttien kanssa mieli lähtee kyllä lentoon. Omia ajatuksia ja tunteita osaa sanoittaa tavallista helpommin. Värit ovat todella kauniit näissä jäätaidekorteissa. Jäätaide tuo esiin luonnosta sellaista väriloistoa, mitä ei paljaalla silmällä edes havaitse. Voisi puhua jopa taivaallisista väreistä, joita ihmissilmä ei näe.

Mieleeni tulevat enkelit, keijut ja toinen maailma yleensäkin, jos se mielletään tällaiseksi kauniimmaksi maailmaksi. Jään lumous -korttipakkaa ei voi tiivistää yhteen blogitekstiin. Se pitää kokea, itse. Ja jokainen varmasti saa korteista aivan erilaisia mielleyhtymiä. Vapaa assosiaatio on kuin leikki, jolla voi olla merkityksellinen päämäärä, kuten itsensä tai toisten sekä olosuhteidensa ymmärtäminen.

Itse olen “nähnyt” korteista parantavan sydämen, joka on jäänsininen vihreää taustaa vasten. Olen bongannut tulisen sydänenergian oranssin- ja punaisenhehkuisessa kortissa. Tulta ja tappuraa.

Yhdestä kortista assosioin henkimaailman, koska olen tehnyt paljon tutkimusta siitä, kuinka ihmiset ovat uskoneet henkimaailman asioihin muun muassa spiritualismin uskonnossa. Kortissa on höyhenien muodostama sydän ja taustalla sininen taivas ja pilviä tai erämaata.

Keltavihreä kortti kertoo elämänilosta. Onko sen keskellä keijukainen, joka pitää huolta luonnosta? Pinkkivihreä sydänkortti kertoo itsensä rakastamisen tärkeydestä sekä rakkaudesta lapsia ja eläimiä kohtaan. Vilpittömästä, aidosta rakkauden voimasta. Yksi kortti tuo mieleen pääkallon ja vihan sen ilmeen perusteella.

Kyse on jäästä, aivot vain muodostavat näitä kuvia ja merkityksiä. Yhdessä kortissa on läsnä tyhjyys, toisessa olen näkevinäni katedraalin violetin ja sinisen sävyissä. Muistelen mummini kanssa tehtyjä Wienin ja Budapestin matkoja ja vanhoja kirkkoja, joiden lasimaalauksia aina ihailin. Toisaalta se voisi olla tiipii, muotonsa puolesta. Frozen-elokuvan jäälinna…

Mieleni ei jätä minua rauhaan, hyvällä tavalla. Vapaa assosiaatio on vapauttavaa, terapeuttistakin. Ennen kaikkea se on kivaa, oikeasti hauskaa. Toki tummanpuhuvien korttien kohdalla voi joutua käsittelemään pelkoa kuten kuoleman- tai menettämisen pelkoa.

Kortteja voi käyttää myös niin, ettei kuva ole niin kuin kuvaaja on sen nähnyt ja ajatellut. Kuva on niin sanotusti väärinpäin. Eräässä kuvassa näen Neitsyt Marian, huivi tai vaatekappale päässään.

Lapin lumisuus tulee usein mieleeni. Jään lumous ei haihdu, sillä korttipakka Jään Lumous on aina uusi, tuore elämys. Korttiin liittyvien tunnetilojen avulla voi opetella ajan kanssa tulkitsemaan omia tunnetiloja ja miettimään, mitä minä juuri nyt tarvitsen (eli tunnen).

Lapsetkin pitävät näistä korteista. Jään miettimään, onko yhdessä kortissa avaruusolento vai sammakko, onko yhdessä hajuvesipullo vai maljakko, onko siinä kalan pyrstö vai viinipullonpullonkorkki, kunnes tajuan, että se on “vain” jäätä mutta tosi mageeta.

Bongaan lopuksi perhosen, muuta en voi siitä ajatella. Olenhan kirjoittanut teoksen Perhosvaikutus. Ennen koirani kuolemaa viimeisellä päiväkävelyllämme meidät ympäröivät mökkitiellä monet suruvaipat.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM

Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s