Spiritistinen istunto on ajankuva

Professori Marjo Kaartinen on tehnyt kulttuuriteon ja kirjoittanut spiritismistä teoksessaan Spiritistinen istunto (SKS). 1800-luvun lopun, fin de sièclen, Suomessa elettiin spiritualismin kulta-aikaa. Maassamme vieraili myös ulkomaisia meedioita.

Vaihtoehtoinen henkisyys kiinnosti ihmisiä. Magiaa ja esoteerista tietoa janottiin, ja spiritualismin uskonto oli antanut lupauksen jo nyt todennettavissa ja kommunikoitavissa olevasta haudantakaisesta elämästä.

Spiritistiset istunnot, joissa oletetut henget materialisoituivat, olivat suosittuja vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Johtavia tiedemiehiä tutki näitä ilmiöitä.

Helsingissä vieraili loppuvuodesta 1893 maailmalla mainetta niittänyt meedio Madame d’Espérance. Pimeässä istuntohuoneessa oli ilmestynyt henkiolentoja, jotka vaikuttivat fyysisiltä. Ne olivat käsinkosketeltavia.

Kysymyksiä meedioista ja spiritismin ilmiöistä

Keitä meediot olivat? Mitä spiritistisissä istunnoissa tapahtui? Minkälaista oli esoterian kulta-aika Suomessa? Näihin kysymyksiin teos Spiritistinen istunto omalta osaltaan vastaa. Kirjoittaja Marjo Kaartinen toimii kulttuurihistorian professorina Turun yliopistossa. Hänen uusimman teoksensa näkökulma on myös kulttuurihistoriallinen.

Kaartisen teos ei ota kantaa spiritismin totuusarvoon tai käsittele sitä sinänsä filosofiselta kannalta. Kyseessä on ajankuva. Kirja alkaa kuvauksilla Madame d’Espérancen istunnoista ja jatkuu sen jälkeen kertomalla hänestä henkilönä. Kirja kertoo siitä, kuinka monia epäilyttää seanssi-istuntotoiminta.

Henget materialisoituivat eli aineellistuivat näissä istunnoissa, joita pidettiin muun muassa Pietarissa ja Helsingissä. Suomi oli silloin Venäjän vallan alla, ja sieltä seurattiin autonomisen maan tapahtumia. Kynäsotaa käytiin lehdistössä puolesta ja vastaan. Oliko meedio aito vai ei?

Jopa venäläinen spiritualismin ilmiöistä kiinnostunut valtiomies ja kirjailija sekä toimittaja Aksakov saapui Pietarista Helsinkiin antamaan lausuntoa tapahtumista, jotka liittyivät Madame d’Espérancen meediotoimintaan ja erityisesti erääseen istuntoon Helsingissä. Oli nimittäin tapahtunut dematerialisaatio, eli osa meedion kehosta oli kertoman mukaan kadonnut spiritistisessä istunnossa. Ja se vasta debattia aiheuttikin.

Professori William James piti Leonora Piperia valkoisena korppinaan: aitona meediona. Korpit ovat mustia. Kuva: Kamalpreet Singh

D’Espérance ja Faustinus keskeiset hahmot

Teoksen Spiritistinen istunto toinen keskeinen hahmo on Faustinus. Häntä kuvataan antispiritistiksi, joka hämäsi suomalaisia seansseillaan kevättalvella 1897. Kyse on siitä, että hän esitti taikuuden keinoin “henkien” manaamista ja magiaa.

Euroopalaiset ja amerikkalaiset tiedemiehet tutkivat niin spiritistisiä meedioita kuin sellaisina esiintyviä taikureita. Faustinus koki tehtäväkseen paljastaa spiritualistien meedioita, heidän huijauksiaan. Hän oli siitä erikoinen hahmo, että hän väitti uskovansa meedioihin kuten rouva Piperiin muttei henkiin. Toisin sanoen hän katsoi, että mediumistiset tai spiritualistiset ilmiöt perustuivat ei-tunnettuihin ominaisuuksin.

Kummalliset ilmiöt sinänsä olivat tosiasia, mutta niiden spiritualistinen selitys ei niinkään. Piperia Faustinus vaikutti pitävän aitona meediona, kuten amerikkalainen psykologi William Jamesikin muuten. Materialisaatiomeedio d’Espérance oli hänestä huijari, ja hän säilytti ohjelmanumeroissaan 1900-luvun alussa tämän nimeä ikään kuin muistona noista tunteita herättäneistä istunnoista.

Faustinus etsi todisteita kuten monet sen ajan psyykilliset tutkijatkin. Mitä kummitusilmiöiden taustalla oikeastaan oli? Mitä ei vielä ymmärretä näistä? Onko kyse puhtaasti vain psykologiasta? Onko spiritismi vain illuusio, primitiivinen toive saada varmuus kuolemattomuudesta?

Esoteriaa toissavuosisadan vaihteessa

Kirjan lopussa on lyhyt kappale Spiritismin lumous. Onko sen lumous jo haihtunut? Suomessa on edelleen spiritualisteja, ja alan yhdistysten jäsenmäärä on 1500. Kaartinen kokoaa spiritualismin vetovoimaa lyhyesti laajempana kulttuurisena ilmiönä viimeisessä luvussa.

Kaartisesta olennainen kysymys meediovierailuissa ja heihin liittyvissä suosionosoituksissa oli kysymys: mitä jos sittenkin? Ihmiset olivat myös uteliaita. Suomessa Minna Canth tunnettiin Kanttilan spiritistisistä istunnoista. Mukana olivat monet silmäätekevät Jean Sibeliuksesta Juhani Ahoon. Näitä asioita kertoilin jo väitöskirjassani vuonna 2016.

Nyt aiheesta on alkanut ilmestyä uudempaa tutkimusta myös kulttuurihistoriallisesta ja taidehistoriallisesta näkökulmasta kuten tämä Kaartisen ansiokas tutkimus ja Nina Kokkisen Totuudenetsijät. Uudet näkökulmat ovat tervetulleita, mielenkiintoisia ja aihetta rikastuttavia ilman, että olisi otettava kantaa, mikä tuon spiritualismin uskonnon tai ilmiön kohdalla onkaan totta.

Marjo Kaartinen toteaa teoksessaan Spiritistinen istunto: “Historioitsijan ei tarvitse olla tuomari. Historiankirjoittajan näkökulmasta ei aina ole edes kovin kiinnostavaa lausua tuomioita, pohtia, menivätkö ihmiset herkkäuskoisina lankaan, tai miettiä, saiko meedio oikeasti yhteyden vainajiin. Paljon tärkeämpää on osoittaa, millä tavoin menneisyyden ihmisten kulttuuri toimi, mikä sai heidät syttymään, mikä heitä inspiroi ja miten he maailmaansa rakensivat.” (Kaartinen 2020, 204)

Se on myös tämän kirjan tarkoitus.

Kirjan teemoja: okkulttuuri, okkultismi, esoteria, henkinen etsintä, henkisyyden lumo, lumous, tutkimuksellinen lumo, tiede, kulttuurihistoria, historia, elämäkerta, Fin de siècle, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, kulta-aika, spiritualismi, spiritismi.

Olen kirjoittanut väitöskirjan Spiritualismin muotoutuminen Suomessa: aatehistoriallinen tutkimus (2016) ja sen pohjalta tietokirjan Perhosvaikutus: Kuinka spiritualismin siivenisku muutti maailmaa (2019) sekä olen viimeistelemässä teosta Magian lumo (2021, Basam Books) psyykillisestä tutkimuksesta.

Väitöskirjassani luen spiritualismin 1800-luvun uudeksi uskonnoksi kuten tekee Kimmo Ketolan toimittama käsikirja Uskonnot Suomessa ja monet muut tutkimuslähteet. Viime aikojen tutkimus on lukenut sen osaksi esoteriaa, ja joidenkin harjoitteidensa puolesta se on myös sitä kuuluen ja tullen luetuksi laajempaan henkiseen kenttään. Näin on etenkin sen ilmiöiden taholta joskus myös perusteltua. Spiritualismi myös järjestäytyi uskontona suhteellisen myöhään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s