Suomalaiset kodinhaltiat

Suomalaiset kodinhaltiat on teos, joka kuvastaa esivanhempiemme elämää useiden sukupolvien ajan. Kyseessä on mennyt maailma: kotitonttujen ja saunatonttujen maailma. Silloinen pihapiiri oli täynnä mitä kummallisempia yliluonnollisia olentoja kuten maanhaltioita.

Kansanrunouden ja mytologian tutkija Martti Haavion tutkimukset suomalaisesta haltiauskosta ja kansanperinteestä 1900-luvulla näyttävät ikkunan menneeseen maailmaan, ja siitä ikkunasta on jännä katsella.

Kyseessä on paitsi suomalaisen kansanuskon myös tarinantutkimuksen klassikko. Teos Suomalaiset kodinhaltiat ilmestyi ensi kertaa vuonna 1942. Käsillä olevan juhlapainoksen jälkisanat on kirjoittanut folkloristiikan dosentti FT Kaarina Koski.

Teoksessa on peräti 603 sivua. Kyseessä on useita senttimetrejä paksu teos, jota ei lueta yhdessä illassa tai yössä. Eikä ole tarkoituskaan. Kirja toimii myös kansanuskomusten käsikirjana.

Kyseessä on elävä kansantietous. Alunperin tulentekijä on haltia, johon taas liittyi ajatus haamusta tai hengestä. Tulenhaltijan tai kodinhaltijan lisäksi usko rakennusuhriin oli yleinen, maailman levinneimpiä uskomuksia.

Aluksi uhrattiin ihmisiä: kelttiläisen luostarin perustamiseen oli henkien lepyttämiseksi muurattava ihminen, mikä oli rakennusuhrin alkuperäinen tarkoitus. Myöhemmin tapa on lieventynyt: eläimet, munat, raha, paikalle ensiksi sattuneen ihmisen tai eläimen varjo jne.

Poltergeist liittyy haltiailmiöön siten, että oli olemassa myös levottomia haltioita. Talosta on kuultu tömistelyä, jysäyksiä ja astioiden viskelyä sekä huonekalujen siirtelyä. Kolisteleva haltia oli rauhaton haltia: kortinpeluusta se saattoi tulla levottomaksi.

Mikael Agricolan v. 1551 julkaisemassa Psalttarissa suomalaisten jumalien luettelossa mainittiin tonttu menon hallitsijana ja piru taas villitsijänä. Tonttu rauhoitti kodin, se oli suojelushenki, joka piti huolta kodista tai riihestä.

Tonttu suojeli isäntäväkeä ja taloa, mutta jos sitä loukattiin, niin se saattoi alkaa meluta. Sanat tonttu ja paholainen on myös monesti rinnastettu kansanuskossa. Jossakin kohtaa tontusta tuli jopa paha henki, joskus lastenpelottelija: “Tonttu tulee!”

Itsekin on tullut joskus sanottua lapselle, kun hän oli pieni, eikä tullut syömään, että tule nyt syömään, tai tonttu tulee ja syö ruuan. Enpä itse tiedä tai tiedosta, mistä tuo ajatus on päähäni tullut. Lapsuudessa vietin aikaa paljon Pohjois-Karjalassa. Sieltä tuliaisia?

Haltiat elävät ajassa ja saavat kulttuurisesti ja maantieteellisesti jatkuvasti uusia merkityksiä tai painotuksia sekä sisältöjä. Kodinhaltia ja tulenhaltia ovat ikivanhaa uskomusmaailmaa. Valkean haltiat, talon haltiat, kotihaltiat ja huoneen haltiat sekä talon tontut ovat osa yhtä ja samaa perinnekerrostumaa.

“Lämpenevä riihi oli elämää ja liikettä täynnä. Sen kuumenevat hirret ratisivat ja paukahtelivat, ja ahdoksen laskeutuessa lyhteet kahahtelivat salaperäisesti. Elävöittävä mielikuvitus loi noiden äänien aiheuttajaksi riihitontun, hyvänsuovan haltian, joka tuli hyvin toimeen pelkäämättömän lämmittäjän kanssa.” (s. 245)

Riihenpalot olivat totisinta totta. Tulentekoa ja tulta tuli hallita alusta loppuun. Riihenlämmittäjä tiesi, että haltialla on punainen lakki ja mahdollisesti piippu suussa tai yksi silmä päässä tms. Tulen heijastama savu toi stereotyyppiset piirteet ja perinteiset mielikuvat tontusta kokijan mieleen memoraatiksi asti.

“Kyllä se aina nähtiin, mutta lahosi sitten siihen.” “Minä näin sen, ja se meni perälle ja katosi.” “Haltia istui pesän edessä, oli siinä lämmittelemässä, ja sitten lähti pois, ei tiedä, mihin katosi.”

Myllyllä ja karjasuojalla oli omat haltiat tai tontut. Tätä rikasta perinnemateriaalia on Haavio koonnut järkälemäiseen ja tietorikkaaseen teokseensa Suomalaiset kodinhaltiat. Elättikäärmeet oli myös mielenkiintoinen ilmiö, jossa käärmeen ruokkiminen lehmänmaidolla suojeli karjaa.

Lehmän kuolema saatettiin tulkita elättikäärmeen ruokinnan (= uhrin) lopettamisen seuraukseksi. Samaan aikaan käärmeet palvelivat tuholaisilta. Ihmisen ja luonnon tai luonnoneläimen suhde oli paitsi maallinen myös yliluonnollinen.

Kaiken yllä vaikutti yliluonnollinen voima, mikä sai erilaisia kansanomaisia uskomusmuotoja. Kaikki oli hallinnassa etenkin, kun tonttu tai suojelushenki piti itsestä ja kodista huolta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s