Jumalan talossa

Jumalan talo on peräisin 1600-luvulta, jolloin Euroopan uskonnollinen kenttä oli hajallaan. Kristinusko oli muotoutumassa joko uskonpuhdistuksen tai vanhan roomalaiskatolisuuden mukaan läntisessä Euroopassa.

Tässä teoksessa Bunyan kertoo ajatuksensa kirkosta runomuodossa ja Raamattuun pohjautuen. Runokirja Jumalan talo on julkaistu nyt (2021) ensimmäistä kertaa suomeksi. Suomentajana on toiminut Sirkka Perälä.

John Bunyan (1628−1688) oli kristillinen saarnaaja. Hänen tunnetuin teoksensa on nimeltään Kristityn vaellus. Hän asui Bedfordissa ja joutui uskonvainojen aikana vankilaan 12 vuodeksi saarnattuaan ilman virkavallan ja kirkon lupaa.

Runoteos Jumalan talo on sekä ajankuva että henkilökohtaisen uskon ilmaus, joka kuitenkin asettuu itseä huomattavasti laajempaan kontekstiin: koko kristikuntaan.

Runokieli on kuvainnollista. Temppelin voi rakentaa sekä konkreettisesti että hengellisesti. Uskolla on tässä runoteoksessa raamatullinen pohja ja protestanttinen henki. Jumala näyttäytyy Rakentajana. Rakennus on ennen kaikkea Taivaassa, Jumalan luona.

Jumalan talo on myös ikuinen; se on turvan ja suojan paikka. Jumalan taloon pääsee, jos rakastaa Jumalaa ja hillitsee himot. Syntiset ja velkaantuneetkin sinne pääsevät, taivaan kotiin muuttavat. Sairaille pedataan omat vuoteet, joita ei itse asiassa edes tarvita. Tarjolla on nimittäin parannus niin spitaalisille kuin riivatuille.

Jumalan talossa ovet ovat auki, myös syntisille, jotka saavat siunauksen. Jopa tuhlaajapoika voi kotiinsa palata. Jumala armahtaa, vaikka ihminen ei niin tekisi.

Jeesuksen Kristuksen kasvoilta loistaa valo. Avaimet riippuvat hänen lanteillaan ja ne avaavat tuonelan ovet. Kristus on suuri sovittaja. Tätä lukiessa tulee käsitys siitä, että kaikki pääsevät Taivaaseen. Jumalan talossa todella on tilaa. Mutta paras valita tie oikea!

Kristinuskoon etenkin sen protestanttisessa suuntauksessa kuuluu käsitys siitä, että armoa on, mutta se voidaan vain vastaanottaa, eikä sitä voi teoin ansaita. Teot eivät vie perille, vaikkakin avittavat kunkin omaa matkantekoa.

Vaikka Jumalan talo on ajankuva, se puhuttelee myös nykyihmistä, koska ihminen on aina sama. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ihminen on Jumalan lapsi, siinä missä Jeesus on Hänen poikansa.

Ihmislapsi on vapaa. Lait on tehty kaikkien yhteiseksi, myös jokaisen yksilön, eduksi. Jokaiselle on annettu valo, mutta ei vaadittu sen enempää, kuin mitä itse voi elämästä ymmärtää. Valo eli Kristus on jotakin sellaista, mitä jokainen voi niin halutessaan seurata.

Jeesus Kristus tuo rauhan jokaiseen sydämeen, jos on usko ja siten yhteys Jeesukseen. Rohkaisun sanat auttavat ja lohduttavat. Yksin ei kukaan kristitty ole, ja kerran kaikki pääsevät perille.

Antaa anteeksi, se on vaikeaa. Veljelleen on annettava anteeksi niin kuin Jumala antaa itselle anteeksi. Anteeksianto anteeksiannosta. Kristuksen tähden. On selvää, kuinka hengellinen runoteos Jumalan talo on. Mutta siinä talossa on hyvä olla ja elää sekä toivoa uutta ylösnousemusta.

Runoteosta voi lukea alusta loppuun tai sieltä täältä. Siitä saa pieniä ajatushelmiä elämänsä helminauhaan, jota jokainen täällä vaivoin ja töin rakentaa. Portaita Jumalan taloon. Ruusukkoa.

Ja synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!

Psst. Mukana on joitakin slangisanoja kuten morkkis, mikä toisaalta kummastuttaa ja toisaalta tuo tekstin tähän päivään. Ihan hyvä asia, minusta. Kiitos Bod, että sain tämän runoteoksen arvosteluun.

Lisätietoja löydät täältä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s