Tieto

Todellisen moneus

Todellisen moneus on psykologi William Jamesin (1842-1910) myöhäinen pääteos. Sen mukaan todellisuus ei ole yksi vaan monta.

Teos A Pluralistic Universe perustuu Oxfordin yliopistossa vuonna 1908 pidettyyn kaikille avoimeen luentosarjaan ja kokoaa niin pragmatismin kuin uskonnollisen kokemuksen teemat. James kehitteli pluralismiksi kutsumaansa vaihtoehtoista metafyysistä todellisuuskäsitystä.

Jamesin mielestä emme voi tietää, missä aineen ja tietoisuuden raja kulloinkin kulkee.

Teos kiinnostaa minua erityisesti siksi, että minulta on ilmestymässä syksyllä teos Magian lumo: William James valkoisen korpin jäljillä. Sen on suomentanut FT Hannu Poutiainen, joka toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Kerron seuraavaksi muutamia mieleeni jääneitä ja jokseenkin keskeisiä asioita kyseisestä kirjasta.

Todellisen moneus ja uudempi empirismi

James käyttää teoksessaan Todellisen moneus käsitettä uudenlainen empirismi. Empirismillä hän tarkoittaa kokonaisuuden selittämistä osiensa perusteella, siinä missä rationalismi tarkoittaa osien selittämistä kokonaisuuden perusteella. Empirismi kallistuu hänestä pluralistiseen suuntaan.

Hegelin mukaan tiedon päämääränä oli riisua objektiivinen maailma vieraudestaan ja antaa meidän tuntea olevamme siinä kotonamme. James toteaakin, että erilaisine mielenlaatuineen ihmiset viihtyvät erilaisissa osamaailmoissa.

Filosofian on syytä olla tosi, mutta se on vasta sen ensimmäinen vaatimus. (James Ferrier) Filosofian totuus syntyy aina päättelemällä. Totuus on saatava haltuun oletuksen sijaan argumentein. Yleensähän ihmiset saavat uskomuksensa perintönä eivätkä edes huomaa niin käyneen.

Ammattifilosofi voi uskoa johonkin totuuteen vasta, kun järki antaa siihen hänelle luvan. Teismi esittää maailman “Jumalan maailmana” ja “Jumalan suurennettuna ihmisenä” (Matthew Arnold) ja siten pitää maailman ihmishahmoisena.

Teismin vaihtoehtona panteismi

Vaihtoehtona on maailmankaikkeuden olemukseen sulautuminen. Panteistinen idealismi saavuttaa korkeamman läheisyyden asteen universumin kanssa: se tekee ihmisistä samaa kuin Jumala. Teismi taas ainakin jossakin määrin erottaa ihmisen luomistyöstään ja näkee ihmisen ja Jumalan erillisinä olentoina.

Voiko teistisessä asetelmassa olla mitään yhdistävää tekijää? Alun perin teistinen käsitys oli oleellisesti dualistinen. Ihminen oli Jumalan alamainen, ihmisellä oli Jumalaan nähden ulkopuolisuuden tuntu, ja kuin kone tämä laittoi toteen käskyt.

Skolastisessa teismissä totuus muotoiltiin ikään kuin valmiiksi ilman, että meillä olisi siihen osaa tai arpaa. Ihminen on passiivinen suhteessa Jumalaan ja tottelee tätä. Jumala ei tiedosta itseään ihmisen kautta. Totuus on olemassa per se ja absoluuttisesti, Jumalan armosta ja riippumatta siitä, kuka sen tietää, ja kuka ei.

Teologia on joutunut varustautumaan panteistisia harhaoppeja vastaan. Ne ovat syntyneet niin mystisistä kokemuksista kuin käsityksestä Jumalasta maailmankaikkeuden elävänä sieluna. Jälkimmäisessä mallissa Jumala ei ole ulkoinen luoja vaan maailman syvällisimmin yhdistävä “tekijä”.

Teologian jumalakuvan kritiikki

James toteaa, että moni hindu on kertonut hänelle, että suurin este kristinuskon leviämiselle heidän keskuudessaan on kristillinen luomisoppi ja sen keskenkasvuisuus. Intiassa jopa oppimaton väki vaatii jumalalliselta äärettömyyden tuntua.

Jamesin kommentissa näkyy kritiikki perinteiseen teologiaan mutta myös ihailu itämaiseen ajattelun vapauteen. Hän peräänkuuluttaa ihmisläheistä Jumalaa. Jumala ei ole ulkoinen luoja vaan olevaisen jumalallinen sisin. Tätä kuvaa sana läheisyys tai kotoisuus.

Ihminen saattoi – pragmaattisesta näkökulmasta – suhtautua maailmankaikkeuteen luottavaisesti, jos ja kun kaikki yhdistävä socious (suomeksi liittolainen) oli olemassa. Käsityksen Jumalasta oli oltava käytännönläheinen. Maailmankaikkeutta James kohteli olennaisesti henkisenä.

Hän kutsui monistista empirismiä absoluuttifilosofiaksi ja sen pluralistista kilpailijaa radikaaliempirismiksi. Absoluuttisen (teistisen) todellisuuskäsityksen taakkana oli pahan ongelma: jos absoluutti on täydellinen, miksi se vaatii hirvittävää elonryvetystä, joka on omiaan synkistämään ihmisen mielenmaisemat?

Miten Jumala voisi olla täydellinen?

Absoluutin (ts. Jumalan) täydellisyyttä pidetään teismissä kaiken olevan lähteenä. Arvoitus on, miksi tuo täydellisyys tuottaa kaiken sen häkellyttävän epätäydellisyyden. Kyseessä ei ollut Jamesin mielestä loogisesti perusteltavissa oleva ja rationaalinen todellisuus(käsitys).

Teoksessaan Todellisen moneus Wlliam James esittääkin, että todellisuus SAATTAA olla olemassa jaetussa muodossa, ei kerrasta, vaan kerrallaan. Absoluutti sen sijaan on näyttäytynyt sellaisenaan vain muutamalle hassulle mystikolle, eikä heillekään erityisen selkeästi.

Jamesin lukeminen on virkistävää, vaikka teos on yli sata vuotta vanha. Mutta onko sen myötä absoluutti murennut käsiimme ja liuennut sen jälkeen ajan virtaan? Absoluutti totta tosiaan tuo mukanaan monia perustavanlaatuisia teologisia ja filosofia ongelmia, joilla joudumme vaivaamaan päätämme.

Onko siis todettava, James pohtii, ettei maailmassa ole mitään korkeampaa tietoisuutta kuin omamme. Onko kaipuu jumaluuteen tai yhteyteen illuusio ja haaveuni? Hänestä sellaiseen johtopäätökseen päätyminen olisi hätiköityä, sillä siinä lapsi menisi pesuveden mukana.

Fechnerin ihailusta

James ihaili ja ymmärsi Fechneriä, joka tunnetaan psykofysiikan kehittäjänä. Filosofina hänet tunnetaan panpsyykkisen maailmankuvan kehittäjänä. James toteaa, että koska Fechner oli vähävarainen, hän ei voinut pröystäillä millään muulla kuin ajatuksillaan. Mutta ne olivat sitäkin loisteliaampia.

38-vuotiaana Fechner sairastui vakavasti ja eli köyhyydessä. Hän koki hermoromahduksen, eikä kyennyt kolmeen vuoteen ottamaan osaa tavan elämänmenoon. Jamesista tällä oli jonkinlainen neuroosi, mutta sairastuminen merkitsi käännekohtaa Fechnerin elämässä.

Tästä Fechner toteaa: “Jollen olisi tuolloin noudattanut sitä vakaumusta, että vakaumuksen noudattamisella on palkintonsa, olen varma, että tällä kertaa en olisi kestänyt.” Kyseessä oli jonkinlainen kosmisuskonnollinen usko.

“Harvassa ovat ne ihmismielet, joissa totuuden monet tiet risteävät”, kirjoittaa William James teoksessaan Todellisen moneus. Ajatus siitä, että koko maailmankaikkeus on läpikotaisin elävä ja tietoinen oli yllättävä. Fechner ajatteli, että henkinen kuuluu luontoon.

Ihmisen ja kasvin tietoisuuksien erot

Fechnerin järjestelmässä Jumala on ikään kuin raja-arvo. James toteaa, että Fechner tuntuu lukiessa aina tuoreelta, koska tällä oli visio: kasveilla saattaa olla tietoisuus, vaikka niillä ei ole keskushermostoa. Toisin sanoen kasvit toimivat toisenlaisten rakenteiden kanssa kuin ihmiset. Niillä voi olla toisenlainen tietoisuus!

Kasvit eivät voi paeta tai huutaa apua, jos niitä tuhotaan. Mutta siitä ei voida päätellä, etteikö niillä ole keinoja elämän tuntemiseen, aistimiseen tai tiedostamiseen omalla tavallaan. Näkemys tuntuu radikaalilta jopa tänä päivänä. Siitäkö radikaaliempirismin käsite?

Kenellä on oikeus väittää, etteivät kasvit tunne mitään, kun niitä leikellään? Vaikka olemme erilaisia kuin kasvit ja muut eläimet, olemme silti kaikki täällä asuttamassa yhtä ja samaa todellisuutta. Tietoisuudella voi olla erilaisia muotoja, joista toiset ovat rajoittuneempia kuin toiset. On kysymysmerkki, mihin ihmisen tietoisuus asettuu tässä skaalassa.

Ja voisiko olla niin, että laajempi tietoisuus on aina tietoinen myös kapeammasta, mutta kapeampi ei koskaan laajemmasta? Entä jos tietoisuus virtaakin vain yhteen suuntaan? Kun joku tai jokin kuolee, se on kuin maailma sulkisi yhden silmänsä. Sen kautta saatu aistimus lakkaa.

Lomittumista ennen kvanttifysiikkaa

Kokemuksen kentät voivat laajeta ja myös lomittua keskenään, James vaikuttaa ajattelevan. Tietoisuuden yhdistelmäteoria (yksi maailmansielu) on sinänsä kestämätön. Kaikki olemassaolo on kokemuksellista tai henkistä. Olemuksellisesti kaikki ei kuitenkaan ole samaa.

James kysyykin, miten tietoisuuksien moneus voisi samalla olla yksi ainoa tietoisuus. Hänestä sellainen käsitys johtaa umpikujaan. Hän arvelee, että kenties jonakin päivänä sielu tekee paluun filosofiaan. Mutta siitä pitäisi olla jotakin käytännön hyötyä. (Pragmatismin mukaisesti.)

Vaikka eri tietoisuudet eivät olisi toisistaan tietoisia (kaiken aikaa tai koskaan), niin ne olisivat silti osallisia koko maailman kattavassa olemassaolon kokemuksessa. Fechner luotti ihmistä suurempaan tietoisuuteen, ikään kuin työhypoteesina. Kuitenkin jotakin oli määritelmällisesti aina “kantaman” ulkopuolella. (Jumala?)

Freudin ym. uudempi teoria merkitsi persoonallisuuden jakautumista, mikä oli Fechnerin aikana vieras asia. James oli sitä mieltä, että vaikka niin oli päässyt käymään, niin jotkin poikkeavista tai paranormaaleista ilmiöistä näyttivät merkittävissä määrin vijaavan laajemman ja kattavamman tietoisuuden olemassaolosta. James viittasi Fechnerin käsitykseen muistivarannosta.

Tätä päättelyään William James ei vienyt pidemmälle, koska uskoi, että se oli liian kummittelevaista kiinnostaakseen oppinutta yleisöä. Oli silti perusteltua lausua sellaisen kuulijajoukon edessä, että uskonnollinen kokemus oli olemassa. Uskonnollinen kokemus näytti osoittavan kohtalaisen suurella todennäköisyydellä, että ihmisen tietoisuus muodostaa jatkumon laajemman henkisen todellisuuden kanssa.

Uskonnollinen kokemus oli jotakin olemassa olevaa

Uskonnollinen kokemus merkitsi Jamesille erityistä kokemuksen lajia. Sellainen kokemus oli myös mahdollinen. Järki ei voinut sitä ennakoida. Koettaviksi ja koetuiksi tullessaan sellaiset kokemukset avaavat kokijoidensa silmät inhimillisen kokemuksen koko laajuudesta. Ne antavat mitä merkillisimpiä mahdollisuuksia ja näköaloja.

James ei koskaan halveksunut henkilökohtaista kokemusta. Hän ajatteli, että oli olemassa jonkinlainen ihmistä suurempi tietoisuus, jonka osia omat tietoisuutemme ovat, ilman että siitä olemme itse (aina) tietoisia.

Ehkä ihminen on maailmankaikkeudessa niin kuin kissa tai koira kirjastossa, joka näkee kyllä kaikki kirjat, mutta jolla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä se kaikki todella merkitsee. James mukaili Fechneriä, mutta hän jätti myös oven auki Jumalalle, joka on äärellinen ja rajallinen ulkoisen ympäristönsä suhteen.

Luentosarjansa lopuksi James toteaa, että hän on uskaltautunut mainitsemaan muun muassa sellaisista villipedoista kuin psyykillinen tutkimus. Niiden osa on asuttaa filosofian joutomaita. Ne haastavat vanhat Platonin ja Aristoteleen intellektualistiset opit, jotka saattavat ohittaa maailman todelliset ominaispiirteet, tehden niistä yhdentekeviä.

Koska todellisuuden ominaisuudet eivät ole yhdentekeviä, on tulevaisuuden filosofian Jamesin mielestä otettava mallia luonnontieteistä. Mikäli ymmärrän Jamesin teoksen Todellisen moneus oikein, niin luentosarja oli oman aikansa filosofisen ajattelun kritiikki ja analyysi sekä uusi esitys uudesta elämänjärjestyksestä.

Valaistumisia ja pään raapimisia

James oli pragmatisti alusta loppuun: Käsitteet lankeavat aina kokemuksiin. Partikulaarit muodostavat kokonaisuuden tai kokonaiskuvan. Kaikki voidaan käsitteellistää mutta myös palauttaa kokemuksellisuuteen. En tiedä, olenko ymmärtänyt kaiken lukemani, koska en ole filosofi, mutta ehdotan, että jokainen lukee itse tämän kirjan “valaistuakseen”.

Oma valaistumiseni koski tämän teoksen kohdalla kaiken elävän ja tietoisen yhteismitattomuutta, mikä ei kuitenkaan merkitse eriarvoisuutta tai alistamista. Kaikki erilaiset elämänmuodot kuuluvat lopulta yhteen: kokemuksellisesti. Jäin miettimään, että olisiko sielu ennemminkin rinnastettavissa “elävän” kuin “tietoisuuden” käsitteeseen.

En ole valaistunut enkä ehkä ymmärrä kaikkea lukemaani, mutta ehkä ymmärrän riittävästi William Jamesin teoksesta Todellisen moneus niin, että sinäkin olet päässyt jyvälle siitä, mitä kirja käsittelee. Ehkä kirja avaa uusia ovia myös ihmis-, eläin- ja kasvietiikkaan siten, ettei kasveja nähdä ihmis- ja eläinetiikan jatkeina, vaan ne ymmärretään erilaisina olemuksina, erilaisena mutta ainutlaatuisena tapana olla olemassa.

Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s