Noitakirja: Nykynoidat ja noitien historiaa

Noitakirja (Kuparikettu ja Heikki Saure) kertoo noitien historiasta mutta myös nykynoidista. Noituus on herättänyt historian saatossa paljon pelkoa ja vastustusta. Katolinen ja luterilainen kirkko ovat vuorollaan vainonneet noitia. Noitaroviot ovat sammuneet, mutta noitana on silti erilainen ihminen kuin muut ihmiset, myös nykyajassa.

Olen lukenut tutkimuksia noituudesta kuten Suomen historian dosentti Marko Nenosen kirjoja. Noitakirjassa kerrottu historia ei siksi järkytä niin paljon kuin näistä asioista ensi kertaa lukiessa.

Shamaaneja koskevat luvut olivat ennestään tuttuja. Olen tehnyt pro graduni shamanismista Kalevalassa. Opinnäytteeni on vuodelta 2005, eikä sitä ole digitalisoitu.

Kansikuva: Noitakirja (Into Kustannus 2021)

Kirkko noitavainojen agitoijana ja polttorovioiden sytyttäjänä

Muistelen jo väitöskirjaa suomalaisesta spiritualismista tehdessä lukeneeni Martti Lutherin noitavihasta. Shamanismi ja noituus ovat historiallisesti myös spiritualismin (usko henkimaailmaan) taustalla. Kyse ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti vain kirkosta ja sen Noitavasarasta syypäänä noitavainoihin, vaan laajemmasta uskomusmaailmasta myös kansan tasolla.

Jotkut yksittäiset henkilöt keksivät tarinoita noidista. Erityisen suosittu oli mielikuvituksellinen Blåkulla (sinertävä vuori), josta sekä aikuiset että lapset satuilivat mennen tullen. Ne johtivat moniin noitaoikeudenkäynteihin. Suomalaisten Kyöpelinvuori muistuttaa jonkin verran Blåkullaa.

Olaus Magnus oli ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi sekä tuomiorovasti, joka kirjoitti teoksessaan Pohjoisten kansojen historia (1555) vuoresta, jossa pohjoisen noidat harjoittavat noitataitojaan ja lukevat loitsujaan. Loitsimisesta ei aina tuomittu, vaikka se oli noituuden (tietäjyyden) ytimessä.

Eräs noitaäiti

Teos Noitaäiti historioitsija Marko Lambergin teos herättää henkiin vuosisatojen takaisen oikeusmurhan: Nuori Malin Matsintytär muutti Pohjanmaalta Tukholmaan 1630-luvun alussa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin koko kaupunki tunsi hänet roviolla poltettuna noitana. Mitä tässä välissä oli tapahtunut?

Noitaäiti on kertomus suomalaisesta naisesta suurvalta-ajan Tukholmassa, jossa vallitsi hysteerinen noituuden ja mustan magian pelko. Malin Matsintytär tuomittiin noituudesta vuonna 1676. Myöhemmin selvisi, että tuomio perustui valheellisiin ilmiantoihin ja että hänen molemmat tyttärensä olivat valehdelleet syyttäessään äitiään noidaksi.

Suomalaisia epäiltiin erityisen herkästi noidiksi Ruotsissa, koska siellä suomalaiset tunnettiin noitakansana. Valheet Blåkullasta tulivat niin eläviksi, että ihmisiä poltettiin rovioilla. Tämä on kummallista sitä taustaa vasten, että tuomitsijoina oli luonnontieteilijöitä kuten Urban Hjärne, josta tuli sittemmin Kaarle XI:n henkilääkäri.

Kidutuksista nykynoituuteen

Menneisyydessä noitia on kidutettu niin Euroopassa kuin Uudella mantereella. Heitä on tuomittu kuolemaan. Heidät on sidottu naruin ja heitetty veteen painojen kanssa. Tunnustukset saatiin aina kiduttamalla. Valtaapitävät kuten kuninkaalliset ja papit sekä inkivisiittorit hyötyivät vainoista, koska kuolemaantuomittujen omaisuutta luovutettiin joko kruunulle tai kirkolle.

Suomessa on ollut pilvin pimein noitia ja tietäjiä sekä kansanparantajia. Suomalaisessa kansanperinteessä on tunnettu kummittelun ilmiö. Kummittelijaa on kutsuttu sijattomaksi sieluksi. Kotona kävijä -ilmiö oli yleisesti tunnettu. Kuolemantapauksen sattuessa yritettiin estää kummittelu: kotiin palaaminen kuoleman jälkeenkin. Ei pitänyt surra liikaa. Ristinmerkkiä käytettiin myös suojaamaan.

Noitakirja kertoo tunnetuista entisaikojen noidista. Lisäksi se kertoo nykynoidista. Roviot eivät enää pala noituuden takia, mutta kyllä moni noita kokee nykyään itsensä outolinnuksi muiden ihmisten keskuudessa. Ennakkoluulot ovat syvällä. Tästä huolimatta Kuparikettu on onnistunut saamaan kymmeniä tuhansia seuraajia somessa ja tubettajana.

Kaksiosainen Noitakirja

Kirja jakaantuu selkeästi kahteen osaan: Noituuden historiaa ja Nykynoitia. Kirjassa aivan uutta on nykynoitia ja nykynoituutta koskeva tietous. Yleensä kirjallisuuden näkökanta on joko noituuden historiassa ja kristinuskon kääntöpuolessa tai sitten kristillisessä kirjallisuudessa, jonka punaisena lankana on noituus pahana asiana.

Mikä ihme nykynoita sitten on? Kirjan mukaan nykynoitia kiinnostavat asiat, joita monet muut ihmiset pitävät outoina ja jopa hulluina. He aistivat ilmiöitä, joita on vaikea selittää vain järjen avulla. Heillä on omasta mielestään yliluonnollisia kykyjä tai kokemuksia. Yliaistilliset kyvyt voivat tehdä heistä selvänäkijöitä tai ennalta tietäjiä. Magia, intuitio ja inspiraatio puhuttelevat heitä.

Myös erilaisuuden tunne yhdistää nykynoitia. Kummajaiset ja mustat lampaat ovat normaaleja ja valkoisia lampaita vain omiensa eli nykynoitien joukossa. Kouluaikana erilaisuus on tuntunut taakalta ja jopa johtanut koulukiusaamiseen, kuten kävi Kupariketun kohdalla. Nykynoidat arvostavat vapautta ja kaihtavat auktoriteetteja, jotka sanelevat, minkälaisia heidän pitäisi olla ihmisinä.

Kuka tahansa voi olla noita

Noitakirjan mukaan noitia voi olla millä tahansa alalla. Yleensä he hakeutuvat luoville aloille sekä auttamistehtäviin. Lähes kaikki nykynoidat ovat naisia. Naisia ja noitia yhdistää se, että he ovat olleet vainottuja ja väheksyttyjä sekä aliarvostettuja. Moni noita puolustaakin naisten oikeuksia.

Noitien kunnianpalautuksesta on seurannus se, että noita-haukkumasanasta onkin tullut ylpeyden aihe: noidilla on erityisosaamista, tietoja ja taitoja, joita muilla ihmisillä ei ole. Eklektinen noita saa vaikutteita niin vanhasta suomalaisesta kansanperinteestä kuin muista kulttuureista ja uskomuksista. Jokainen noukkii omaan noituutensa ilmiöt, jotka juuri häntä miellyttävät.

Noitakirja väittää, että noitia on enemmän kuin koskaan. Tämä näkyy populaarikulttuurissa ja viihteessä. Monet nuoret aikuiset ja jopa vanhemmat ihmiset lukevat tarotkortteja ja harjoittavat magiaa. Vetovoiman lakiin uskominen Salaisuus-elokuvien ja -kirjasarjan myötä viittaa sekin jo magiaan eli näkymättömään vaikuttamiseen. Onko noituus sittenkin valtavirta-ajattelua, vaikka omaa ajatteluaan ei noituudeksi mieltäisikään?

Tämän näkemyksen vaarana on se, että nimitetään kaikkia henkisiä ihmisiä noidiksi tai kaikkia hyvää tarkoittavia ihmisiä kristityiksi, ja silloin leima tulee aina ylhäältä: ei ihmisestä itsestään.

— Tea Holm, FT, TM

Noitamuistomerkki Steilnest Memorial (Vardø)

Vuoreijan noitamuistomerkki on Jäämeren
rannalla oleva tilataideteos. Se on valmistunut
vuonna 2011. Teoksessa palaa ikuinen tuli. Tällä
paikalla poltettiin 1600-luvulla roviolla naisia ja
miehiä, koska heitä epäiltiin noituudesta.

Kuva ja teksti: http://www.lomatarppi.fi/docs/mokkikirja/noitamuistomerkki_steilnest_memorial.pdf

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s