Tämän päivän maailmassa on aihettakin kysyä, mikä mieli uskonnoissa

Tarmo Kunnas on kirjoittanut teoksen Mikä mieli uskonnoissa? Pohdintaa uskonnon, moraalin ja pyhyyden nykyisestä olemuksesta. Se tarkastelee uskontoa hetkellä, jolloin kristillisen kirkon jäsenmäärä on laskenut hurjasti. Vuonna 2019 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 68,7 prosenttia väestöstä.

Kunnas on toiminut kirjallisuuden professorina Jyväskylän ja Sorbonnen yliopistoissa. Hän on toiminut Suomen Ranskan instituutin johtajana ja käsitellyt julkaisuissaan filosofisia aiheita. Hänen uusin teoksensa sopii hyvin yliopistolliseksi kurssikirjaksi.

Katedraalivanhus symboloi enemmän kuin uskontoa. Kuvaaja on Paul Deetman palvelusta Pexels.

Uskonnon merkitys nykymaailmassa

Teos Mikä mieli uskonnoissa? lähtee liikkeelle Pariisin Notre Damen tulipalosta 15. huhtikuuta 2019. Katedraali vaurioitui pahoin tulipalossa. Tarmo Kunnas toteaa teoksensa alussa: “On vaikea löytää ihmistä, joka ei välitä katolisten katedraalien kauneudesta.”

Itkevät ja järkyttyneet sekä rukoilevat ihmiset taltioituivat tv-lähetyksiin. Kirkko sai rahalahjoituksia jälleenrakentamista ajatellen. Se ei ollut “vain” katolinen monumentti, kaunis katedraali tai vetovoimainen turistinähtävyys. Se ei ollut pelkästään pala Ranskan historiaa tai tasavallan pyhyyden vertauskuva. Siinä tuntui olevan jotain arkikokemuksen yli kohoavaa, Kunnas toteaa teoksessaan.

Teos Mikä mieli uskonnoissa? arvioi uskontojen merkitystä.

Kunnas toteaa myös, että Notre Dame on vertauskuva taiteen voimasta. Palo-onnettomuuden kokemus oli jotain yhteistä ja arvoituksellista. Siinä oli jotain samaa uskonnollisen mysteerin tai pyhyyden kokemuksen kanssa.

“Notre-Damen karismaattisella olemuksella on myös se etu, että merkittävät historialliset tapahtumat ovat jättäneet siihen henkisesti valveutuneiden ihmisten tajunnassa syviä muistijälkiä. Se puhuu monen aikakauden kieltä ja kohoaa tässäkin suhteessa yli oman aikansa…”

Pyhästä ja pyhyydestä

Klassinen ontologinen määritelmä pyhästä on uskontofenomenologi Rudolf Otton (k. 1937) teoksessa ”Das Heilige” seuraavanlainen: uskonnollinen kokemus on kokemus jostain ”täysin toisesta” (saks. das Ganz Andere). Pyhyys on jotakin kokonaan toista.

Antropologi Clifford Geertzin ehdotelma uskonnosta symbolien järjestelmänä sopisi mielestäni selittämään tätä yhteistä traumakokemusta. Symbolit, kuten käsite jumala, ovat kulttuurisidonnaisia. Ne kertovat tietyn kulttuurin edustajille, millainen maailma tai todellisuus (tai jumala) on.

Sosiologi Émile Durkheim (k. 1917) piti uskontoa yhteisön kollektiivisesti jakamien ja ylläpitämien arvojen ja normien kokonaisuutena, joka sisäistetään ja jota ylläpidetään rituaalien avulla. Normeja Durkheim kuvasi käsitteellä ”pyhä”.

Antropologi Bronislaw Malinowski (k. 1942) teki tutkimuksia Uuden-Guinean alueella 1900-luvun alussa. Hänen mukaansa riitit ja myytit perustelevat sosiaalista toimintaa sekä ylläpitävät sitä. Malinowskin mukaan uskonto oli määriteltävissä kahden käsitteen avulla: kaitselmus ja kuolemattomuus.

Mieleeni tulivatkin jo alkumetreillä teosta Mikä mieli uskonnoissa? lukiessa nämä pyhän ja uskonnon teoriat sekä se, että uskonto ei ole vain uskontoa. Se ei ole koskaan vain uskontoa. Se on kulttuuria ja kokemuksellisuutta.

Koronan anti

Korona sai ihmiset miettimään kirjoittajan mukaan myös ihmisen tai maailman henkistä tilaa. Ihmiset saivat pandemian myötä enemmän aikaa itselleen ja perheelleen sekä ajatuksilleen. Ihminen törmäsi omiin rajoihinsa globaalisti. Kuolema saattoi korjata rikkaan tai köyhän, kenet tahansa.

Kunnas kuvailee, kuinka koronaepidemia vei ihmiset kuin aikamatkalle maailmaan, jossa heitä eivät suojelleet kaikkivoipa lääketiede ja modernin teknologian mukavuudet, maailmaan, jossa ei voinut enää vapaasti matkustaa ja jossa kuolemanvaara oli jatkuvasti läsnä.

Tauteja on tullut ja mennyt. On niitä aina pelätty, mutta nykyihminen ei koe samalla tavalla sairauden ja kuoleman uhkaa kuin edeltävät sukupolvet. Mikä on elämän luonne? Mikä enää on pyhää?

Korona-aikana onnellisuuden on saattanut löytää elämän pienistä hetkistä ilman, että etsisi itseään ulkomaita myöten. Aineellisuus tai elämyksellisyys ei ehkä olekaan kaikki kaikessa. Koti onkin kaikki kaikessa elon lyhyellä ja tuntemattomalla tiellä.

Puhutaan uskonnosta rakentavasti

Teoksen Mikä mieli uskonnoissa? teemana on käsitellä uskontoja siten, että niistä löytyy rakentavia merkityksiä. Kirjoittajan näkemys uskonnosta on eksistentiaalinen. Se yrittää ymmärtää, mitä uskonto merkitsee osana inhimillisen elämän kokonaisuutta.

Olemme Jumalan kuoleman aikakauden lapsia. Kristillinen perinne on jättänyt monet orvoiksi. Tarmo Kunnas toteaa ajankuvasta: “On lopulta myös pyhiä ateisteja, jotka kieltävät Jumalan tai jumalten olemassaolon, mutta myöntävät kaipaavansa jumalia ja pyhää elämäntunnetta, kuten saksalaiset filosofit Martin Heidegger tai Friedrich Nietzsche…”

On hyvä huomata, että uskonto ei ole vain uskontoa, vaan uskonnollisuuteen liittyvät ilmiöt ovat potentiaalisesti läsnä monilla inhimillisen kokemuksen alueilla, joita pidetään helposti ei-uskonnollisina: moraalissa ja taiteessa sekä yhteiskunnassa ja jopa tieteessä.

Myös isänmaanrakkaus ja nationalismi voivat saada uskonnollisia sävyjä. Maallisilla johtajilla voi olla pyhiä ominaisuuksia, jolloin heidät nostetaan jalustalle. Uskonnollisuus ja pyhyys ovat osa ihmisen kokemusmaailmaa, tiedostipa hän sitä tai ei.

Jumalasta ja uskonnosta

Onko Jumalalla muuta käyttöä kuin yhteiskuntarauhan kannalta? (Voltaire) Näin ollen Jumalasta on hyötyä esimerkiksi moraalin ja käyttäytymisen kannalta. Uskontoon liittyy parhaassa tapauksessa pyhyyden tunto, ja uskonnollisuus on enemmän kuin moraalia.

Tarvitseeko ihminen uskonnokseen aina jonkin seuraavista: taiteen, tieteen tai uskonnon? “Jolla on tiede ja taide, sillä on myös uskonto. Se, joka ei omista niitä, tarvitsee uskonnon.” (Goethe)

Kreikkalainen perinne on sekä kristinuskon että islamin taustalla. Arabiperinne välitti antiikin kulttuurivaikutteita Eurooppaan mutta myös itsessään vaikutti eurooppalaiseen kulttuuriin. Suomen kielen sanat algebra ja alkoholi ovat arabialaista alkuperää.

Kunnas on sitä mieltä, että suomalainen media diabolisoi arabikulttuuria. Mutta islam voidaan nähdä sekä historiallisena että modernina ilmiönä kuten kristinuskokin. Eurooppalaisessa mediassa ja islamilaisessa terrorismissa on muistumia islamin syntyajan konflikteista, ei niinkään klassisesta islamista.

Lopuksi

Materialismista huolimatta ihmisessä on moraalinen vire ja eläimessä, kuten ihmisapinassa, asuu enkeli, kuten Kunnas toteaa. Uskonto ei ole poistumassa ihmisestä. Se vain saa erilaisia muotoja kuin aikaisemmin omassa ajassamme.

On oma uskonto tai näkemys uskonnoista sitten mikä tahansa, niin teos Mikä mieli uskonnoissa? auttaa hahmottamaan paitsi omaa myös toisten ihmisten tai uskontojen ajattelua sekä historiallisia syy-seuraussuhteita. Tämä avaa ikkunoita, näkymiä, uskontodialogiin.

Uskonto saattaa olla vain ihmisluomus ilman yläviitettä Jumalaan, mutta se voi olla välttämätön sellainen, tai ainakin se on ollut sitä menneinä aikoina. Maailma on lopulta ihme, sellaisenaan.

Mielenkiintoinen on myös teoksen näkökulma luonnontieteistä. Siis monikossa. Ei ole olemassa ristiriidatonta luonnontiedettä. Tarvitaan sekä filosofiaa että fysiikkaa, yhtä aikaa. Sellaisessa maailmassa minäkin haluaisin elää ja tehdä tutkimusta. Elämän tutkimusta ilman valmiita vastauksia.

Mikä mieli uskonnoissa? on ilahduttavan rehellinen ja suora kirja akateemisella otteella. — Tea Holm, FT, TM

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s