Magian lumo: William James valkoisen korpin jäljillä on uusin tietokirjani

Kirjailijanblogin Tea Holm on tietokirjailija ja vapaa tutkija. Hänen uusin teoksensa on nimeltään Magian lumo. Se on tietokirja psyykillisestä tutkimuksesta. Se on itsenäinen teos, joka toimii myös jatko-osana Perhosvaikutus-tietokirjalle (Basam Books, 2019) spiritualismista.

Filosofi William James (1842-1910) on yksi 1800-luvun lopun merkittävimmistä ajattelijoista ja etenkin hänen työnsä psykologian, uskonnonfilosofian ja pragmatismin parissa ovat olleet uraa uurtavia. James tutustui myös spiritualismiin jo 1860-luvun lopulla. Se oli aikakautensa suuri muoti-ilmiö. Spiritualistisina pidettyjen ilmiöiden tutkimus osaltaan synnytti psyykillisen tutkimuksen, jonka johtohahmoja amerikkalainen James oli.

Magian lumo käsittelee psyykillisen tutkimuksen historiaa ja William Jamesin merkittävää tuotantoa. James teki psyykillistä tutkimusta noin 30 vuotta ja oli perustamassa Yhdysvaltoihin psykologisen tutkimuksen yhdistystä. Ajankuvan ymmärtämiseksi kirjassa ovat mukana muun muassa Madame Blavatsky, tunnetut psyykilliset tutkijat William Crookes, Richard Hodgson, Frederic Myers ja James Hyslop sekä kirjailija Arthur Conan Doyle.

Psyykilliset tutkijatkaan eivät osanneet sanoa, mistä pyykillisissä ilmiöissä oli lopulta kyse. Tiettyjen ilmiöiden ”olemuksesta” ei vallinnut yksimielisyyttä edes heidän keskuudessaan. Oliko kyse toistaiseksi tuntemattomasta luonnonvoimasta, psyyken ei-tiedetystä kapasiteetista vai kuolleiden vaikutuksesta? Henkihypoteesi ei siis ollut ainut selitys, vaikkakin se näytti selittävän tietyn tapausjoukon.

Spiritualistinen selitys ei ollut ainoa. Toisaalta psykologinen selitys ei ollut riittävä, mitä tuli psyykillisiin tutkijoihin, kuten William Jamesiin. Teosofeista eivät henget aiheuttaneet kolauksia tai mahonkipöytien liikkumisia, vaan ne aiheuttivat salatut sielunvoimat. Heidän mielestään mieli saattoi otollisissa olosuhteissa vaikuttaa aineeseen tai toiseen mieleen.

Tieteilijät olivat perillä siitä, kuinka yleisiä huijaukset myös olivat, ja he tunsivat yleisimmät taikakeinot. Taikurit auttoivat myös paljastamaan petkutuksia. Frank Podmore suhtautui spiritualismiin jo lähtökohtaisesti kielteisesti ja paljasti systemaattisesti meedioina esiintyvien metodeja. Ehkä kyseessä oli ajan henki. Haluttiin uskoa uskomattomaan, nykykielellä lumoukseen, koska Jumala oli kuolemassa tai kuollut.

Suurin osa spiritualismin ilmiöistä on selitettävissä psykologisesti, ihmistietein. Kyse on virhetulkinnoista tai huijauksesta: omien aistien huijaamisesta sekä siitä, miten mieli toimii (ns. yliluonnollisen psykologia). Spiritualismin historia on osittain petosten historiaa. Toissa vuosisadan vaihteessa moni ammattimeedio jäi verekseltään kiinni petoksesta. Spiritualistiset istunnot olivat hyvää bisnestä: showbisnestä.

On olennaista ymmärtää, miksi William James tai William Crookes löysivät itsensä niin usein viktoriaanisen ajan istuntohuoneista, spiritistisistä istunnoista. Sellaisessa tutkimuksessa, joka on keskittynyt epäasiallisesti vain henkilökohtaisuuksiin, ei ole järkeä. Crookes ja syytös ihastumisesta nuoreen meedioon sekä Myersin esittäminen vain naistenmiehenä, ei vakavasti otettava psyykillisenä tutkijana, ovat esimerkkejä tästä.

Photo by Dr. Yogesh Namdev on Unsplash. Se, missä valossa näemme asiat, määrittelee todellisuuskäsityksemme.

On totta, että monet meediot olivat nuoria naisia, mutta mukana oli myös miehiä, kuten kuuluisa D. D. Home. Crookesin vaimo osallistui moniin istuntoihin. On arveltu, että Crookes olisi ollut ihastunut nuoreen meedioonsa aivan vaimonsa silmien alla. Myersia on pidetty naistenmiehenä, mutta hän tutki eri ikäisiä ja molempaa sukupuolta olevia meedioita. Eniten tutkittu meedio oli kotirouva ja äiti Leonora Piper, jonka lapset kulkivat hänen käsikynkässään Euroopassa.

Voidaan olla montaa mieltä siitä, oliko SPR tai ASPR organisoitu näennäistieteellinen liike, kuten Krister Dylan Knapp on tutkimuksessaan William James: Psychical Research and the Challenge of Modernity esittänyt. Asioihin on toki suhtauduttava kriittisesti, mutta lähteiden on siinä tapauksessa oltava kunnossa – alusta loppuun. Heittoja ei voi tieteessä tehdä.

Maagiselta ajattelulta ei ole turvassa kukaan – ei edes tieteentekijä. On esitetty, että tutkijat (nimenomaan väitelleet tutkijat) pystyvät perustelemaan melkein mitä tahansa, koska ovat juuri harjaantuneet väittelyihin ja hiustenhalkomisiin. Mutta kompastuvatko he omatekoiseen viisauteensa kuin pikkukiviin?

Monen psyykillisen tutkijan maine vakavasti otettavina luonnontietelijöinä oli vaakalaudalla vain siksi, että he paljastivat tutkivansa meedioita. Vielä pahemmaksi tilanne meni, jos jonkin mediaalisen ilmiön väitettiin olevan aito.

William Crookes, William James ja Charles Richet, vain joitakin “suuria nimiä” mainitakseni, suhtautuivat vakavasti psyykilliseen tutkimukseen – julistaen joko henkien tai telepatian olemassaolon. Heidän tieteelliset ansionsa eivät rajautuneet vain yleistieteen kannalta arvokkaisiin aiheisiin.

Tieteeseen kuuluu yritys ja erehdys sekä kokeilut ilman, että tietää ennalta lopputulosta. Tässä mielessä psyykillisessä tutkimuksessa oli kaiken aikaa kyse myös tieteestä – ei vain magian lumosta. Professori Robert A. McDermottin mukaan William James oli poikkeuksellinen filosofi ja psykologi, koska hän sieti psyykillisen tutkimuksen ja tieteellisen ajattelun välistä ristiriitaa omassa tutkimustyössään.

Uskonto ja tiede mittelivät jatkuvasti keskenään paitsi aikakaudessa myös Jamesin pään sisällä. Sielunelämää koskeva tutkimus oli jotain uskonnon ja tieteen väliltä. Se ei onnistunut poistamaan niiden välistä jännitettä – päinvastoin, vaikka se ehkä oli ollut tausta-ajatus.

Magian lumo sisältää myös suomalaisten yliluonnollisia kokemuksia. Aineistot on saatu kyselytutkimuksin 2019-2020. Ne liittyvät kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuteen.

Kirjailijanblogin ylläpitäjä ja Magian lumon kirjoittaja on Tea Holm, FT, TM, uskonnonopettaja ja vapaa tutkija, joka on loputtoman kiinnostunut ihmismielestä ja elämästä sekä sen erilaisista ilmiöistä. Tieteellisen menetelmän avulla emme voi sanoa yliluonnollisen olemassaolosta mitään ratkaisevaa. Parapsykologisina pidetyt ilmiöt eivät ole onnistuneet asettumaan tieteellisen tutkimuksen valokeilaan, vaan ne ovat paenneet kerta toisensa jälkeen pimeisiin nurkkiin. Jos tiede ei voi todistaa näitä ilmiöitä, miksi niihin uskotaan?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s