Elämäntaito

Jälkimodernia viisauskirjallisuutta

Suuruus Sinussa (2020) on Janne Piiroisen kirja pitkälti siitä, miten tietynlaiset arvot toiminnassa saavat aikaan suuruuden meissä itsessämme mutta myös muissa. Kirja perustuu noin 11 vuoden aikana hankittuun elämänkokemukseen ja viisauteen.

Kirja Suuruus Sinussa kääntää katseen pois itsestä: toiseen, mikä on melko harvinaista nykyaikana. Se ei ole suuruutta minussa, vaan sinussa, ja sitä kautta se on suuruutta meissä, molemmissa.

Ihminen voi aina valita sen, miten toimii, tilanteessa kuin tilanteessa. Ajatuksillamme (!), sanoillamme ja teoillamme on vaikutuksia, ja elämänvalinnoillamme voimme itse päättää, minkälaisia nämä vaikutukset ovat.

“Kirja on ikuinen matkalippu sinulle tai läheisellesi myönteisten mahdollisuuksien maailmaan. Vaikka eksymmekin, niin voimme aina palata siihen aikeeseen luoda myönteisempiä mahdollisuuksia itsellemme ja kaikille muille kanssaeläjille.”

Kukapa meistä ei joskus eksyisi?

Kansikuva ja takakansi teoksesta Suuruus Sinussa: Matkaopas myönteisten mahdollisuuksien maailmaan.

Kirja on sekä sisällöltään että ulkoasultaan selkeä. Se on miellyttävä silmälle. Sitä lukee mielellään. Kirjaa voi lukea sieltä täältä. Suuruus Sinussa on teos, joka aukeaa pala palalta. Oivallus oivallukselta.

Kirja päätyi kirjahyllyymme mieheni kautta, omistuskirjoituksella. Nappasin sen myös omaan lukuun. J. K. Paasikiven elämään jäänyt lainaus “tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku” on ollut minulle aina puhutteleva, koska jos kiellämme sen, miten asiat ovat, vaikka haluaisimme niiden tietysti olevan toisin, niin emme voi oikeasti vaikuttaa asioihin.

Pidän myös Senecan ajatuksesta, että filosofin tehtävä on satuttaa lempeästi, ennen kuin maailma satuttaa väkivaltaisesti. Osa ajatuksista satuttaa tai vaikuttaa ristiriitaisilta, mutta vain siksi, että tästä kaikesta tulisi synteesi. Totuus harvoin on täysin yksiselitteinen. Se olisi ehkä hyvä muistaa tässä maailmassa, jossa totuudella on niin kovin monenlaiset kasvot.

Filosofia on rakkautta totuutta – ja myös oppimista – kohtaan. Se ei saavuta koko totuutta, mikä ei tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi pyrkiä elämään erinomaista – ja totuudellista – elämää.

Janne Piiroinen kirjoittaa selkeästi, ja kuten hän kirjansa Suuruus Sinussa alussa toteaa: “Buddhan esimerkkiä noudattaen käytän sanoja vähän ja harkitusti.” Se on viisasta: kutsunkin kirjaa jälkimoderniksi viisauskirjallisuudeksi.

On lohduttava ajatus, että “jokaisella pyhimyksellä on menneisyys ja jokaisella syntisellä on tulevaisuus”. Se on prosaisti Oscar Wilden ajatus. Ihminen ei ole absoluuttisesti hyvä tai paha, toteaa Piiroinen. Ei myöskään totuudellinen tai valheellinen. Suurin osa on jotakin tältä väliltä, ja nykyinen tilamme tai elämäntilanteemme on omien tekojemme ja valintojemme summa.

Muuta emme voi väittää.

Ja mikä kuvaa erityisen hyvin omaa aikaamme on entisen pääministerin Winston Churchillin lausahdus: “Valhe ehtii kiertää puoli maailmaa siinä ajassa, kun totuus vasta vetää housuja jalkaansa.” Informaatioaikakaudellamme tieto leviää nopeasti: sekä oikea tieto, että valhetieto. Mistä tietää, ketä uskoa?

Mielestäni tieteen pyrkimys tuntea luonto, ihmisluonto tai ihmiskeho, on itsessään arvokas pyrkimys. Se ei sulje pois sitä, ettemmekö voisi olla henkisiä, filosofisia ja pohtivaisia sekä älykkäitä olentoja. Tieto vastaa ainakin jokseenkin tosiasioita.

Olennaista on, kuten Piiroinen osoittaa, että filosofi (tai ihminen) ajattelee itse: opettelee ajattelemaan itsenäisesti ja keskittymään olennaiseen, mikä ei aina ole itsestäänselvää. “On syytä laittaa oma talonsa järjestykseen, ennen kuin alkaa kritisoida muuta maailmaa”, on psykologi Jordan Peterson todennut.

Vaikka emme voi päättää kaikista olosuhteistamme, niin voimme päättää siitä, mitä valitsemme olla, uskoa ja ajatella sekä sanoa ja tehdä. Meidän vapautemme on, kuten Piiroinen toteaa teoksessaan Suuruus Sinussa, ärsykkeen ja sitä seuraavan ajatuksemme ja toimintamme välissä.

Filosofiaan liittyy vahvasti myös ajatus itsetuntemuksesta. Siitä, että tunne itsesi, koska. Tarvitsemme ymmärrystä itsestämme. jotta ymmärtäisimme toisia ihmisiä ja maailmaa. “Tunne itsesi” on muinaiskreikkalainen lause, joka oli kirjoitettuna Apollonin temppelin etupihalle Delfoissa. Sen alkuperää ei tunneta. Ehkä se on peräisin joltain Delfoin oraakkelilta. (Kyseessä oli ennustusinstituutio.)

Miksi emme kilpailisi jaloudessa ja hyvissä teoissa? Aristotelesta mukaillen.

Piiroinen kehottaa ottamaan selvää siitä, miksi tiedät sen, mitä tiedät. Tämän äärelle on tärkeä pysähtyä nykymaailmassa, jossa on paljon ristiriitaista tietoa ja informaatiota, jopa disinformaatiota. Emme vain tiedä jotakin asiaa, vaan tietämiselle on aina syy.

Tieto on valtaa. Se on pääomaa, kuten blogissani mainitsen. Totuus on todella arvokas asia. Siitä kannattaa maksaa oikea hinta, muistuttaa filosofinen teos Suuruus Sinussa. Se maksaa aikaa ja vaivaa, että sitä tavoittelee, mutta lopulta se on sen kaiken arvoista.

Kuolevaisuus muistuttaa meitä siitä, että asioiden tekemistä ei kannata jättää huomiseen. Huominen tulee tai voi olla tulematta. Useimmiten se tulee, mutta mitä haluat tehdä tänään? Aloitetaan pienin askelin, niin tulemme huomaamaan, että jonakin kauniina päivänä olemme tosi pitkällä tällä elämämme matkalla.

Minulle pieni teko on blogitekstin kirjoittaminen. Ei sen omannäköisen tekemisen tarvitse olla mitään elämää suurempaa. Ja jos emme valitse itse sitä, mitä elämällämme teemme, joku muu kyllä valitsee meidän puolestamme. No hätä!

Hyvän elämän elämisen voi aloittaa heti. Oi, miten hyviä uutisia. Tätä lisää. Tällaista (viisaus)kirjallisuutta lisää. Vitsi, miten iloitsen tästä kirjasta, koska se ei ole höttöä, jota on jo liiankin kanssa näillä hulluuden markkinoilla.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM

Standard
Elämäntaito

Häpeästä valoon

Pappi, sielunhoitaja ja skeematerapeutti Miia Moisio on kirjoittanut kirjan Häpeästä valoon. Kirjan nimi antaa ymmärtää, että häpeä on jotakin pimeää. Se on valon vastakohta tai puuttumista.

Häpeä on olemassa aina jostakin syystä: sillä on sanoma. Masennus oli Moision seuralainen noin 30 vuoden ajan. Masennus, kuten häpeäkin, lähtee usein liikkeelle lapsuudesta.

Vauvan mukana tulee pala Taivasta. Vauva saakin näkyä ja kuulua. Se saa olla tarvitseva. Mutta jossakin kohtaa lapsi ei saakaan olla niin tarvitseva.

Lapsesta tulee oikeastaan sukunsa historiankirja. Se vuorovaikutusmalli, jonka lapsi kotona oppii, seuraa häntä pitkälle aikuisuuteen ja kenties elämän loppuun saakka. Lapsi tarvitsee sekä rakkautta että rajoja, mutta liiallinen huolenpito aivan kuten liiallinen välinpitämättömyyskin on pahasta ja tekee pahaa.

Häpeä on hyvin vaikea tunne. Häpeän myötä jotakin halutaan peittää: paljastamista tai paljastumista pelätään, ja paljon. Häpeä vie ihmiseltä voimat.

Aikaisemmin kiltiksi kasvattaminen oli normi. Kyseessä on Muumien näkymätön lapsi Ninni, joka tuli näkyväksi vasta, kun suuttui ja nauroi. Näkymättömyys seuraa usein myös aikuisuuteen. Se voi näkyä välinpitämättömyytenä ihmissuhteissa ja jopa työnantajan taholta. Ihminen itse sallii huonon kohtelun.

Ihminen ei uskalla vaatia, että hänet nähtäisiin tai kuultaisiin. Muiden katseet ohjaavat oman suunnan. Sellaisessa elämässä ei koskaan ole kaikki hyvin, koska ihminen tunnustelee jatkuvasti ilmapiiriä ja ympäristöä: Miten minun kuuluisi tai saisi tai pitäisi olla? Että muilla ihmisillä olisi hyvä. Ja ettei tulisi sanomista.

Kirja Häpeästä valoon kertoo siitäkin, kuinka lapsuudessa saatu rakkauspohja lisää resilienssiä eli sopeutumista myös haastaviin olosuhteisiin. Kun elämässä tulee vastaan kriisi, ihminen reagoi kuten on oppinut reagoimaan lapsena. Sisäinen lapsi kaappaa vallan hyvässä tai pahassa. Se voi reagoida automaattisesti tunteella. Se voi edistää asioita tai lamaannuttaa.

Sukupolviset taakat ja traumat ovat nekin jotakin solumuistissa olevaa. Jokainen lapsi on oman aikakautensa kasvatti. Mutta vahingoittava vanhemmuus vahingoittaa myös lasta. Se on läsnäolotonta, vaativaa ja jopa rankaisevaa. Se voi olla myös liian uhrautuvaa tai lapseen ripustautuvaa tai sitten rajatonta tai lapsen ehdollisesti hyväksyvää.

Lapsen kasvatuksella on siis väliä. Nykyään ongelmaksi on noussut koulukiusaaminen somessa. Muut määrittelevät sen, millainen minun itseni täytyy olla. Häpeä merkitsee suunnilleen samaa kuin kelpaamattomuus, vajavuus, vääränlaisuus, arvottomuus ja riittämättömyys. Taustalla ovat huonot kokemukset ja sitä kautta uskomukset.

Lapsella voi olla useita kokemuksia, joissa hän on tuntenut olevansa “nolo”. Suomalainen kulttuuri onkin osittain häpeäkulttuuria. Voidaankin kysyä, mitä häpeä ihmiselle sitten tekee. Häpeänappi voi olla joillakin herkässä: Moisio kuvailee häpeänapin pohjaan painumista kovana stressitilana ja myös hätätilana. Hävettää, nolottaa ja tekisi mieli muuttua näkymättömäksi.

Nykyiset erilaisuuden hyväksymistä edistävät kampanjat murentavat jatkuvasti ja tehokkaasti häpeäkulttuuria. Kaikenlaiset ihmiset saavat näkyä ja kuulua. On aika tulla pimeästä valoon, omana itsenä. “Perillä tiedät, että kaikki sinussa saa olla.”

“Valo paljastaa kaiken.” Teos Häpeästä valoon kertoo lukijalle, miten voi oppia kohtaamaan tunteen, joka on niin äärimmäisen vaikea kuin häpeä. Se antaa ymmärtää, että satuttavasta häpeästä voi vapautua. On vain opittava katsomaan sinne, missä rakkaus asuu: sielun sopukoissa ovat sekä varjot että kauan kaivattu valo.

Kirjoittanut: Teologi Tea Holm

Saatavilla mm. Elisa Kirjasta.

Standard
Elämäntaito

Salattu Raamattu

Kirjailija Pertti Vehreävesa on opiskellut Oulussa arkkitehdiksi ja toiminut pääsuunnittelijana rakennusprojekteissa. Nykyään hän on vapaa taiteilija, joka on vastikään kirjoittanut teoksen Salattu Raamattu.

Vehreävesan mukaan Raamattu on mysteerikertomus. Hänestä pyhä kirja on vertauskuvallinen: ihminen kehittyy erillisyyskokemuksen kautta valoon, ykseystietoisuuteen.

Jeesus on esimerkki-ihminen. Hänen ihmetekonsa tulkitaan teoksessa esoteerisesti.

Aineesta energiaan

Yliaistilliset kokemukset tulevat ihmiskokemuksen kapean kaistan ulkopuolelta. Arviolta: jos koko energiaspektriä kuvataan 2 m leveänä värähtelykenttänä, aistimme tavoittavat siitä vain 7,5 mm kaistan. Energia aineellistuu maahan ja aineeksi auringonvalon kautta.

Valospektrin seitsemän (7) pääväriä ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti. Yksittäisten spektrin värien yhdistelmästä tulee valkoista valoa. Ihminen onkin sateenkaari-ihminen, siis sisäisesti.

Vehreävesa tulkitsee, että Jeesus ruokki kansanjoukkoa viidellä leivällä ja kahdella kalalla, jotka viittaavat viiteen aineelliseen ja kahteen henkiseen aistijärjestelmään. 12 vakkaa jäi tähteiksi, ja seitsemän päävirtaa muodostaa kahdentoista värin spektrin.

Aine on hengen alin olomuoto

Kaikki on lähtöisin Hengestä, henkeä. Aineellinen maailma on seitsemäs energiataso. Ihmisen tulisi toimia ainetta hienommilla energiatasoilla, mikäli hän haluaa muuttaa elämäänsä. Materia muotoutuu lopulta aina mielikuvituksen mukaisesti.

Kirjan Salattu Raamattu mukaan ihmisen sisällä on sisäinen sateenkaari. Ihmisen ja Jumalan liitto toteutuu ihmisen sisäisessä sateenkaaressa. Keho ja tietoisuus kohtaavat näissä voimavirroissa.

Vehreävesa selvittelee Raamatun vertauskuvallisia kertomuksia ja tulkitsee niitä esoteerisesti. Mieleen tulevat tietysti chakrat: itämaisittain.

Kameli = köysi

Jeesus sanoi, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Vertauksen kameli tarkoittaa alkuperäiskielellä myös kamelinkarvoista tehtyä köyttä. Sen voi muokata neulansilmään sopivaksi, mutta ahneus voi viedä voiton.

Rikas nuorukainen haluaa lisää kokemuksia. Hänen matkansa on vasta alkamassa. Vapaa tahto vaikuttaa jokaisessa omaan, salattuun aikaansa, ja jokaisella on oma heräämisaikansa.

Opetuslapset kyselivät hämmästyneinä: Kuka sitten voi pelastua? Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Vuorisaarnakin on symbolinen kaikkien muiden Raamatun kertomusten kanssa.

Syvällisen elämänmietiskelijän kirja

Kirja Salattu Raamattu soveltuu erityisesti henkilölle, joka haluaa pohtia syvällisesti raamatullisia kertomuksia. Kirjan sisällys on jaoteltu 13 osioon, kuten 1. Aine, energia, ihminen ja uskonto, 2. Maailman luominen, 3. Kadonnut lammas, 4. Kotiinpaluu, 5. Uudestisyntyminen jne.

Jokainen luku kätkee sisäänsä useita pienempiä alalukuja ja raamatunkertomuksia sekä niiden esoteerisia tulkintoja. Kirjasta voi lukea satunnaisesti tietyn itseä puhuttelevan kertomuksen. Kirjan alku kannattaa lukea, jotta tajuaa heti, mistä siinä on kyse.

Kyse ei ole perinteisestä raamatuntulkinnasta. Vaihtoehtoinen ja esoteerinen tulkinta kuvastaa tätä päivää. Elämän voi ymmärtää monella tavalla, kuten Raamatunkin.

Teologina en ymmärrä Raamattua samoin kuin tämä kirja, mutta esoteerisesti sen voi tulkita niin kuin Vehreävesa tekee teoksessaan Salattu Raamattu. Kirja avaa uusia tulkintamahdollisuuksia ja auttaa ymmärtämään esoteerista ajattelua, vaikka ei itse esoteerikko olisikaan. Esoterian harrastajalle tai jo vannoutuneelle esoteerikolle se avaa uusia ovia kulkea ja maisemia katsoa. — Tea Holm, TM

Standard
Elämäntaito

Kirjailijan tunnustus: Näky (William Butler Yeats) on vaikeaselkoinen mutta mielenkiintoinen teos

En yleensä kirjoita itsestäni vaan lukemistani kirjoista, mutta tämän kirjan kohdalla on pakko todeta heti ensi alkuun, etten ehkä ole sen paras arvioija. Olen tutustunut kirjan sivuamaan henkiseen ja spirituaaliseen maailmaan väitöskirjatasolla, mistä huolimatta en meinaa päästä kiinni Näky-teoksen korkealentoiseen ilmaisuun. En ymmärrä kaiken aikaa, mistä on kyse.

Yeats on Nobel-palkittu (1923) kirjailija, joka kirjoitti, että kaikkea, mikä estää henkeä vapautumasta, voidaan verrata solmuun, joka täytyy avata. Tätä solmua lukijan on availtava koko lukemisensa ajan. Näky on merkillinen teos, joka sekoittaa keskenään filosofiaa, okkultismia, psykologiaa ja mystiikkaa sekä automaattikirjoitusta. Hengästyttävää!

Irlantilainen William Butler Yeats (k. 1939) oli runoilija, näytelmäkirjailija ja etevä kynänkäyttäjä, jonka muutakin tuotantoa olisi lienee hyvä tuntea päästäkseen perille siitä, mitä hän todella tarkoittaa teoksessaan Näky (A Vision, 1926/1937).

Suomentajan esipuhe

Teoksen on suomentanut kirjailija ja kääntäjä Jyrki Vainonen, joka on kirjoittanut myös pitkän mutta ilmeisen tarpeellisen esipuheen Näkyyn. Suomentajan mielestä kyseisen teoksen olemusta sanataideteoksena onkin vaikea määritellä. Se kulkee kauno- ja tietokirjan välisellä rajalla tarjoillen niin tarinoita kuin runoja.

Näyssä on mukana myös omaelämäkerrallisuutta. Kyseessä on kaiken kaikkiaan esseistinen esitys. Kirjassa aavepuhujat saavat oman äänensä kuuluville metaforin, symbolein ja kielikuvin. Mitä nämä opastajat sitten olivat? Jonkinlaisia henkisiä hahmoja omassa olemuksessaan.

Suomennostyö on ollut varmasti suuri ja vaativa ponnistus, mutta yksi maailmankirjallisuuden helmi on nyt saavuttanut päivänvalon myös suomen kielellä. Toivottavasti sille löytyy lukijoita ja arvioijia.

Esoteriasta spiritismiin ja takaisin

Yeatsin vaimo oli mediumistinen tai sitten hänellä oli telepaattinen kyky lukea miehensä ajatuksia. Suunnilleen näin teos Näky tai sen tekijä uskottelee. Sen mukaan neuvoja saatiin niin vaimon puhuessa unissaan kuin automaattikirjoituksella.

Yeats oli kiinnostunut esoteriasta, joka oli älymystön keskuudessa muotia vielä 1900-luvun alkupuolella. Osallistuipa hän spiritistisiin istuntoihinkin sekä kuului The Hermetic Order of the Golden Dawn -salaseuraankin. Näky on jonkinlainen lopputulema tästä kaikesta etsimisestä — ja löytämisestä.

Tulisi olla salaoppeihin vihkiytynyt ymmärtääkseen tätä kaikkea. Spiritismin tuntemuksen avulla ei vielä pitkälle pötkitä Näyn kaltaisen teoksen kanssa. Suuri osa sen sisällöstä on esoteerista ja näynomaista, suorastaan visionääristä mitä tulee personoitumiin.

Henget tekevät työtä

Yeats koki, että (mielen luomat) henget työskentelivät hänen kanssaan hänen George-vaimonsa avustuksella korjaten tekstejä ja antaen symboleja ja niin edelleen. Äänet olivat luonteeltaan filosofisia mutta myös käskeviä. Eräs heistä tiedotti, etteivät henget kerro ihmiselle, mikä on totta, vaan luovat sellaiset olosuhteet, kohtalon kriisin, että ihminen kokee välttämättömäksi kuunnella omaa daimoniaan.

Tietysti samaiset äänet tai henget väittivät, että ne olivat kuten koko niiden systeemikin hänen itsensä ja vaimonsa yhteinen luomus. “Henkinen minä” on kuitenkin totta. “Minä” on kaikille yhteinen. Aivan kuin viestijät olisivat olleet lähtöisin ihmisten yhteisestä unesta. Uni voi ottaa objektiivisen muodon ja näyttäytyä jopa fyysisenä valona tai ilmaista itsensä tuoksuna.

Elävät ja kuolleet ovat siten kolikon kaksi eri puolta. Siihen väliin mahtuu niin fantasiaa ja petollisuutta kuin henkigallerioita. Hieman hämmentävää.

Kansan suosima spiritualismi

Yeats mainitsee Näky-teoksessaan myös spiritualismin, jota kansa suosi siihen aikaan. Ilmiö ei ollut rohjennut määritellä itseään ja muiden henkisten liikkeiden tavoin jäi sen kohtaloksi kulkea torjunnan traagisella tiellä kuten Yeatsin tuotannonkin. Mielleyhtymä joko spiritualismiin tai ei-kristilliseen kansanuskoon olikin leimallista Näylle, mikä sai monet jopa inhoamaan sitä.

Kirja Näky ei käsittele suoranaisesti spiritualismia tai okkultismia vaan kertoo tarinoita, kommentoi asioita ja runoilee. Välillä kirjoitetaan kirjeitä Ezra Poundille, joka oli amerikkalainen runoilija ja kriitikko sekä varhaisen modernismin keskeisiä vaikuttajia. Yeatsin ajatukset eivät välillä näytä olevan minkään maailmaan järjestyksessä, mutta maailman tai mielen rakenteesta hänellä on käsityksensä.

Kartiot varjoineen ilmentävät Herakleitoksen ajatusta: “Eläen kuolemaansa, kuollen elämäänsä.” Kun rakkaus lisääntyy, riita vähenee. Kun riita lisääntyy, rakkaus vähenee. Elämä näyttää kahdet kasvonsa kartiossa. Sielunvoimat ovat tahto, naamio, luova mieli ja kohtaloituma. Tätä teosta ei lueta huolimattomasti silmäillen, eikä se ole sellaiseksi tarkoitetukaan.

Kyseessä on todellinen näky, visio. Vain todella omistautunut lukija tavoittaa William Butler Yeatsin näyn, muut tarvitsevat selittäjää tai tulkitsijaa. Tunnustan, että kuulun jälkimmäisiin. — Tea Holm, FT, TM

Kansikuva: NÄKY. KLASSIKKO. BASAM BOOKS.

Standard
Elämäntaito

Jään Lumous -kortit: Kun lumous ei haihdu

Jään Lumous (Grace of Ice) on jäätaidekorteista koostuva korttipakka, jonka sain kirja-arvioon Sagastinalta eli Satu Kekäläiseltä. Kyseessä ovat taide- ja terapiakortit, jotka sopivat vapaaseen assosiaatioon.

Näissä jäätaidekorteissa on 44 tekstitöntä makropeilauskorttia, jotka on jaoteltu neljän luonnonelementin mukaan, eli ilmaa kuvastaa keltainen logo, tulta punainen logo, vettä tummansininen logo ja maata vihreä logo. Korttien kuvat ovat siis jäätä, joten niistä heijastuu kuvausympäristö kuten tuli tai vaatetus tai kukat.

Monen silmä löytää korteista erilaisia hahmoja, koska ihmisen aivot pyrkivät muodostamaan näkemästään ymmärrettävän havainnekuvan. Idea korteista tuli, kun Satu oli menettänyt työnsä kuulontutkijana sisäilmaongelmien takia ja alkoi liikkua enemmän luonnossa. Korttien avulla voi sanoittaa tunteita.

Kuvat puhuvat, puhuttelevat. Ne tuovat mieleen erilaisia muistoja vuosien varrelta. Omalta elämänmatkalta. Jäätaidekortit ovatkin hyvin terapeuttiset ja soveltuvat myös mielenterveystyöhön.

Minulla on ollut lapsesta asti voimakas mielikuvitus, ja elelin joskus omissa maailmoissani. Teen sitä edelleenkin, koska lapseni aina välillä siitä huomauttaa. Ilmiö tunnetaan myös nimellä “hajamielinen professori” etenkin, kun kyse on tieteestä.

Joka tapauksessa näiden korttien kanssa mieli lähtee kyllä lentoon. Omia ajatuksia ja tunteita osaa sanoittaa tavallista helpommin. Värit ovat todella kauniit näissä jäätaidekorteissa. Jäätaide tuo esiin luonnosta sellaista väriloistoa, mitä ei paljaalla silmällä edes havaitse. Voisi puhua jopa taivaallisista väreistä, joita ihmissilmä ei näe.

Mieleeni tulevat enkelit, keijut ja toinen maailma yleensäkin, jos se mielletään tällaiseksi kauniimmaksi maailmaksi. Jään lumous -korttipakkaa ei voi tiivistää yhteen blogitekstiin. Se pitää kokea, itse. Ja jokainen varmasti saa korteista aivan erilaisia mielleyhtymiä. Vapaa assosiaatio on kuin leikki, jolla voi olla merkityksellinen päämäärä, kuten itsensä tai toisten sekä olosuhteidensa ymmärtäminen.

Itse olen “nähnyt” korteista parantavan sydämen, joka on jäänsininen vihreää taustaa vasten. Olen bongannut tulisen sydänenergian oranssin- ja punaisenhehkuisessa kortissa. Tulta ja tappuraa.

Yhdestä kortista assosioin henkimaailman, koska olen tehnyt paljon tutkimusta siitä, kuinka ihmiset ovat uskoneet henkimaailman asioihin muun muassa spiritualismin uskonnossa. Kortissa on höyhenien muodostama sydän ja taustalla sininen taivas ja pilviä tai erämaata.

Keltavihreä kortti kertoo elämänilosta. Onko sen keskellä keijukainen, joka pitää huolta luonnosta? Pinkkivihreä sydänkortti kertoo itsensä rakastamisen tärkeydestä sekä rakkaudesta lapsia ja eläimiä kohtaan. Vilpittömästä, aidosta rakkauden voimasta. Yksi kortti tuo mieleen pääkallon ja vihan sen ilmeen perusteella.

Kyse on jäästä, aivot vain muodostavat näitä kuvia ja merkityksiä. Yhdessä kortissa on läsnä tyhjyys, toisessa olen näkevinäni katedraalin violetin ja sinisen sävyissä. Muistelen mummini kanssa tehtyjä Wienin ja Budapestin matkoja ja vanhoja kirkkoja, joiden lasimaalauksia aina ihailin. Toisaalta se voisi olla tiipii, muotonsa puolesta. Frozen-elokuvan jäälinna…

Mieleni ei jätä minua rauhaan, hyvällä tavalla. Vapaa assosiaatio on vapauttavaa, terapeuttistakin. Ennen kaikkea se on kivaa, oikeasti hauskaa. Toki tummanpuhuvien korttien kohdalla voi joutua käsittelemään pelkoa kuten kuoleman- tai menettämisen pelkoa.

Kortteja voi käyttää myös niin, ettei kuva ole niin kuin kuvaaja on sen nähnyt ja ajatellut. Kuva on niin sanotusti väärinpäin. Eräässä kuvassa näen Neitsyt Marian, huivi tai vaatekappale päässään.

Lapin lumisuus tulee usein mieleeni. Jään lumous ei haihdu, sillä korttipakka Jään Lumous on aina uusi, tuore elämys. Korttiin liittyvien tunnetilojen avulla voi opetella ajan kanssa tulkitsemaan omia tunnetiloja ja miettimään, mitä minä juuri nyt tarvitsen (eli tunnen).

Lapsetkin pitävät näistä korteista. Jään miettimään, onko yhdessä kortissa avaruusolento vai sammakko, onko yhdessä hajuvesipullo vai maljakko, onko siinä kalan pyrstö vai viinipullonpullonkorkki, kunnes tajuan, että se on “vain” jäätä mutta tosi mageeta.

Bongaan lopuksi perhosen, muuta en voi siitä ajatella. Olenhan kirjoittanut teoksen Perhosvaikutus. Ennen koirani kuolemaa viimeisellä päiväkävelyllämme meidät ympäröivät mökkitiellä monet suruvaipat.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM

Standard
Elämäntaito

Aistivoimainen taikamatka

Lastenkirja Taikamatka vie lapsen aistien kautta tutkimaan maailmaa. Vaihtoehtoiset tarinankerronnan tavat ottavat hyvin huomioon kuulijan. Asioita ja niiden ominaisuuksia kuten värejä voi vaihtaa lennossa, lukiessa.

Kirjan kirjoittaja Maria Nordin on kolmen lapsen äiti, mikä näkyy kirjoitustavassa ja lapsen maailmaan eläytymisessä. Taikamatkassa lehdet rapisevat ja kuralammikoista juodaan kaakaota (siis leikisti).

Aistivoimaisen kerronnan avulla tapahtumia ei vain kuvittele, ne myös ikään kuin aistii.

Uudenlainen lastenkirja

Kyseessä on uudenlainen ja erilainen, elämyksellinen ja aistivoimainen lastenkirja, joka vetoaa lapseen aistivoimaisuutensa kautta. Kirjaa Taikamatka on mukava lukea, koska sen fontti on riittävän suurta.

Sen kuvitus myös ruokkii mielikuvitusta. Minkäköhänlaisena lapsi kuvitteli, koki ja näki sen kaiken?

On taito asettua lapsen tasolle ja kirjoittaa kuin lapsen kokemuksesta. Maria Nordinilla on sellainen taito. Parasta on, että Taikamatka rauhoittaa sekä lasta että aikuista. Lukijaansa.

Taustalla Free to Heal -menetelmä

Kirjassa voi hyödyntää sitä sen enempää painottamatta tai korostamatta Free to Heal -tietoisuusmenetelmää. Kirjaa lukiessa lasta ei oikeasti altisteta allergeeneille, mutta tietyille asioille kuten maidoille voidaan luoda positiivisia assosiaatioita kirjaa lukiessa (mehukannu onkin maitokannu).

En kokeillut kirjaa tässä mielessä, mutta kyseessä on lupauksensa mukaisesti rauhoittava ja rentouttava sekä meditatiivinen satukirja. 9-vuotias tyttäreni selaili ja luki sitä hetken itsekseen ja totesi, että se on tylsä. Se oli oikeastaan paras palaute: se on rauhoittava.

Hänelle rauhoittuminen yöhön on todella haastavaa, niin on ollut aina. Toivoinkin, että tästä kirjasta olisi apua nimenomaan rauhoittumiseen ja kierrosten laskemiseen sekä ajatusten tyynnyttämiseen.

Tehoa tarinankerrontaan

Nordinin tehostekeinoina tarinankerronnassa ovat muun muassa lapsen nimen mainitseminen. Lapseni kysyikin heti ihmeissään ja korvat höröllä, että onko kirjassa tosiaan hänen nimisensä henkilö. On on… ainakin nyt. 🙂

Taikamatka sisältää yhteensä kuusi tarinaa, jotka auttavat paitsi rentoutumisessa myös vuorovaikutuksessa. Tulikin mieleeni, että tästä kirjasta ei ole hyötyä vain kodeissa vaan myös päiväkodeissa, miksei myös kouluissa.

Myös tarinoiden aikuisen voi vaihtaa lapselle läheiseen henkilöön kuten kummiin. Tämä kirja on todella hauska. Kiitos tästä päivästä, kiitos tästä kirjasta Viisas Elämä ja Maria Nordin.

Kirjoittanut: Tea Holm, tietokirjailija ja vapaa tutkija sekä bloggaaja

Standard
Elämäntaito

Joogan historia: Erakkomajoista kuntosaleille

Joogan historia (Matti Rautaniemi) on uudistettu ja laajennettu painos. Alun perin se julkaistiin nimellä Erakkomajoista kuntosaleille: Miten jooga valloitti maailman, joka on loppuunmyyty. Painokset ovat vuosilta 2015 ja 2020. Olen lukenut molempia painoksia – ja pidin.

Toisin kuin joogamyytti, kirja ei väitä, että joogan monien muotojen alla on muuttumaton ydin. Sen sijaan teos Joogan historia vastaa kysymykseen siitä, miten joogasta tuli sellaista kuin sen nyt tunnemme.

Muinaisen Intian erakkomajoista globaaleille kuntosaleille

Jooga on kulkenut pitkän matkan. Patanjali (k. 150 eKr.), Yogasutrana tunnetun tekstin kirjoittaja, edusti niin sanottua klassista joogaa, joka on kaikkien maailmassa nykyisin harjoitettujen joogamuotojen perusta.

Modernilla joogalla tarkoitetaan ensisijaisesti joogamuotoja, jotka ovat syntyneet intialaisen ja länsimaisen kulttuurin vuorovaikutuksessa 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Modernin joogan harjoittamisesta

Moderni jooga jakautuu pääasiallisesti kahteen suuntaukseen: tunnustukselliseen ja psykosomaattiseen joogaan. Tunnustuksellisella joogalla tarkoitetaan suuntauksia, joissa joogaa harjoitetaan osana laajempaa uskonnollista maailmankuvaa.

Useimmat karismaattisten gurujen ympärille muodostuneet liikkeet, kuten Hare Krishna -liike ja Oshon seuraajat, ovat tunnustuksellista joogaa. Länsimaissa harjoitettu jooga kuuluu yleensä psykosomaattisen joogan kategoriaan. Painopiste on uskomusten sijaan tiettyjen tekniikoiden harjoittamisessa. Harjoittajat saattavat käydä joogakoululla, mutta kyse ei tavallisesti ole sitoutumisesta minkään liikkeen oppeihin. Joogaharjoitus itsessään on toiminnan keskiössä.

Mikä on oikeaa joogaa?

Teos Joogan historia ei ota kantaa siihen, mikä on aitoa tai alkuperäistä joogaa. Sitä lukemalla voi päästä selville joogan monipuolisesta ja rikkaasta historiasta.

Rautaniemi muistuttaa, että vaikka olisimme kuinka vakuuttuneita oman joogamme aitoudesta ja paremmuudesta muihin nähden, niin se ei poista tosiseikkaa, että joogatyylejä on useita satoja. Ja jokainen tietysti pitää juuri omaansa parhaana ja oikeana.

Joogan käsikirja kaikille

Kyseessä on todellinen joogan käsikirja. Matti Rautaniemen mukaan joogailmiön sisäiset erot ovat niin suuria, että niitä on mahdoton sivuuttaa. Teos Joogan historia kertoo, miksi kaikkia näitä asioita on kutsuttu joogaksi.

Kirjasuositus kaikille, jotka haluavat tietää lisää soturijoogeista, joogan leviämisestä länteen tai tantrasta sekä kaikesta siltä väliltä, kuten guruista ja hindulaisuudesta, sekä saada vastauksen kysymykseen, onko jooga uskonto.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM

Joogan harjoittaja tai viikonloppujoogi voi hyötyä joogan historian tuntemisesta. Jos joogaharjoitus on osa elämää ja jos käyttää siihen paljon aikaa sekä rahaa, niin on kenties hyvä tietää, mistä on kyse. On myös johdonmukaista haluta ymmärtää paremmin elämänlaatua parantavien harjoitusten luonnetta. Sitä paitsi joogan historiassa on monia kiinnostavia hahmoja ja tarinoita, jotka liittyvät lisäksi maailmanhistorian merkittäviin tapahtumiin.

Standard
Elämäntaito

Sisäisen rauhan käsikirja (Mitra Vasara)

Sisäisen rauhan käsikirja on paljon enemmän kuin “Ole läsnä, niin kaikki ratkeaa!” -opus. Siitä löytyy monta vastausta: usean henkisen opettajan parhaat sitaatit, tehokkaimmat harjoitukset sekä tiivistä mietiskelyä monesta eri näkökulmasta.

Mitra Vasaran mukaan jotkut uskovat yhden tien valitsemiseen, mutta silloin jokin upea ja tehokas näkökulma voi jäädä kokematta. Olen samaa mieltä siitä, että kun tutustuu useaan ajattelijaan, voi löytää niistä ajatusten helmet ja jopa tehdä helminauhan. Yksi tie voi johtaa perille, mutta viidakko on seikkailu.

Entä jos elämän tarkoitus on oleminen?

Tässä ja nyt. Käytännön kokemus ja luonnollinen olotila kulkevat käsi kädessä. Ihminen ei ole kehitysprojekti, vaan inhimillinen olento, jonka ei tulisi hyväksyä itseään vasta sitten kun… NYT on oikea aika.

Idän ajattelun mukaan kaikki vain tapahtuu. Kaikki tapahtuu itsestään. Mutta sitten ihminen kehittää tarinan. On kenties hyvä kysyä itseltään, ovatko omat tarinat totta, todenmukaisia. Valaistuminen, herääminen tai sisäinen rauha.

Mielen “takana”

Mitä sitten tavoitteleekin, niin se on kontrolloivan ja ajattelevan mielen takana. Mielen, joka käsitteellistää kaiken. Kaiken takana oleva tietoisuus toimii ilman ajatuksiakin. Sellainen tietoisuus myös käsittää kaiken.

Eckhart Tollen mukaan elämäntilanne voi olla mielen aikaansaannosta. Tiedostamalla mielen roolin ja toimintatavan voi alkaa valaistua eli tulla tietoiseksi omasta tilanteestaan, tilastaan.

Omat uskomukset

Uskomusten käsittelyyn on monia tekniikoita. Niitä Mitra myös esittelee lyhyesti. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta tämä käsikirja auttaa ahdingossa. Kun ahdistaa, eikä meinaa päästä pois jostain tilanteesta mielensä tasolla. Yksi tekniikoista on Paranemisen avain.

Itkeminen auttaa stressiin, koska sen kautta kehosta poistuu stressihormoneja. Myös rukoileminen on voimakas hetki. Vapautuminen on vanhasta pois pyristelemistä. Se on uskomustensa juurille pääsemistä. Paloihin purkamista, jotta voitaisiin koota uusi ihminen.

Ilman kysymyksiä ei ole vastauksia

Lukija voi kysyä itseltään esimerkiksi: “Kuka minä olen ilman tätä uskomusta?” Tarinat ovat usein päänsisäisiä kertomuksia. Ne voivat kuitenkin tuntua tosilta. “Mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää. Mikään ei ole sinun omaasi. Kun olet vielä elossa, löydä se, joka on sinussa kuolematonta.” – Mooji

Mikä sinusta on kuolematonta?

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM

Standard
Elämäntaito

Purrfulness: Kissamainen Mindfulness

Purrfulness: Kissamainen Mindfulness: Yhdeksän tassunaskelta tietoiseen läsnäoloon opettaa läsnäolon merkitystä kissojen avulla. Teos kertoo myös kissoista sekä lempeästä, tietoisesta läsnäolosta, Mindfulnessista.

Kirjailija Eeva-Liisa Kauhanen on ekonomi ja Mindfulness-ohjaaja. Hän kirjoittaa lukijaystävällisesti kuljettaen lukijansa tassunaskel tassunaskeleelta kissamaisen Mindfulnessin maailmaan.

Koska minulla ei ole kissaa (mieheni kissa-allergian vuoksi), vaan koira, sai lukukokemus pohtimaan sitä, mitä on olla kissa- tai koiraihminen ja voiko teoksesta hyötyä, jos ei ole kissaihminen (ts. kissan omistaja) mutta pitää eläimistä ja luonnosta.

Yhdeksän tassunaskeleen Purrfulness

Kirjaa lukiessa kävi pian selväksi, ettei kyse ole vain läsnäolosta vaan isommasta kokonaisuudesta nimeltä kokonaisvaltainen hyvinvointi. Huomasin, että saan kirjasta ihan oikeita vinkkejä stressin vähentämiseen ja rauhoittumiseen sekä huonojen ajatusketjujen (mm. märehtiminen, tulevaisuudesta huolehtiminen) jäljittämiseen ja sitä kautta oman mielen tyynnyttämiseen.

Vaikka teos Purrfulness toimii kissamaisessa hengessä, se sopii kenelle tahansa entistä lempeämmästä läsnäolosta ja elämäntavasta kiinnostuneelle. Kyse on vain uudenlaisesta lähestymistavasta läsnäoloharjoituksiin. Läsnäoloa voi harjoittaa spontaanisti arjessa bussissa tai oman kodin rauhassa.

Harjoituksia voi tehdä myös ennakoiden tietyssä aikataulussa, mutta suorittaminen ja Mindfulness eivät sovi yhteen. Lyhytkin hetki tietoista läsnäoloa on aivoille tärkeä tauko ja hyvä stressinkesyttäjä.

Harjoituksia voi tehdä oman kissan kanssa. Yhdeksän tassunjäljen Purrfulness perustuu kissan erityislaatuisiin ominaisuuksiin, jotka tekevät kissasta kissan.

Kun meditaatio ja luonto kohtaavat

Kissoilla on luonnostaan monia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä erinomaisia läsnäolon opettajia sekä tassutukihenkilöitä. Luonto ja eläimet vaikuttavat ihmiseen virkistävästi tai rauhoittavasti sekä parantavasti. Luonnon hyvää tekevä vaikutus ihmiseen on yksi kirjan Purrfulness kantavista voimista.

Kissoista voi ja kannattaa ottaa mallia. Lyhytkin harjoitus auttaa pysäyttämään mielen kuohunnan ja antamaan aivoille niiden kaipaaman virkistys- ja lepotauon. Tietoinen tassuttelu tekee hyvää. Eläimet rauhoittavat vain olemalla olemassa.

Tarkasti ottaen ei tiedetä, milloin villikissasta tuli kesykissa, mutta ihmisten ja kesyyntyneen villikissan vuorovaikutus on kestänyt vuosituhansia, vähintään 11 000 vuotta. Ihminen palvelee kissaa, koska kissa ei ole laumaeläin.

Ennen vanhaan kissat pitivät rottakannan kurissa. Ne olivat työkissoja maaseudulla. Nyt ne kehräävät ja jopa parantavat ihmistä.

Kissa- ja koiraihmiset?

Onko olemassa oikeasti kissa- ja koiraihmisiä? On olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät enemmän koirista kuin kissoista ja päinvastoin. Kissaihmisten on uskottu olevan introverttejä ja herkkiä, siinä missä koiraihmisten on uskottu olevan sosiaalisia ja aktiivisia. Tämä karkea jaottelu ei pidä aina paikkansa.

Kissa ei palvele omistajaansa kuten koira, mutta se voi aistia ihmisen tunnetiloja. Nykyään yhä useampi kissa saa elää siistiä sisäkissan elämää seuraeläimenä sekä näyttely- ja jalostuskäytössä. Tuholaistorjunnan ammattilaisiakin vielä on kissojen keskuudessa, mutta kissoista on tullut kaupunkiympäristöissä jonkinlaisia sisustuselementtejä ja pehmoleluja.

Oikeasti ne ovat pieniä petoeläimiä. Kissa on saalistaja, jossa asuu yhä kesytön metsästäjänluonto. Tutkimusten mukaan kissoilla on parantava vaikutus. Kissan silittely vähentää stressiä ja hengenahdistusta sekä alentaa verenpainetta. Kissalliset ihmiset ovat myös terveempiä kuin kissattomat.

Kissasta on tassuterapeutiksi

Kissa voi aistia ihmisen terveydentilan ja myös lähestyvän kuoleman, mikä perustunee sen hajuaistiin. Sairaus aiheuttaa muutoksia muun muassa virtsan, hengityksen ja hien hajuun. Kissa voi tunnistaa tutun ihmisen käyttäytymisessä jotain poikkeuksellista kivun vuoksi. Joskus puhutaan kissan kuudennesta aistista, vaistosta.

Kissat voivatkin ikään kuin tietää, milloin ihminen on kipeä ja “tehdä tilaa” sairastaa. Kerrotaan vanhainkotikissoista, jotka ennakoivat asukkaiden kuolemia esimerkiksi menemällä nukkumaan kuolevan viereen. Kissa saattaa vanhuksen rajan taa.

Kissojen on sanottu näkevän eri ulottuvuuksiin. Joskus ne katselevat jotain sellaista, mitä ihminen ei näe. Kissa alkaa katseellaan seurata jotain ilmassa. Kissojen onkin uskottu näkevän kuolleita. Kissa- ja koiraihmisille lienee tuttuja myös kokemukset, joissa edesmennyt lemmikkieläin on käpertynyt jalkopäähän tai hypännyt sänkyyn ja jopa kehrännyt (tai haukahtanut).

Voiko hyväksyvästä, tietoisesta läsnäolosta olla haittaa?

Olen lukenut, että Mindfulness ei aina auta tai edes sovi kaikille. Oma kokemukseni tästä kirjasta on vain positiivinen, on sitten kissaihminen tai ei. Kirja Purrfulness ei pakota, eikä käske suorittamaan. Se kehoittaa: “Hyväksy jo tapahtunut!”

Sekin on hyvää, että hyväksyminen vapauttaa meidät “mitä jos?” -pohdinnoilta. Se auttaa hyväksymään sen, että se on jo tapahtunut. Sitä ei voi enää muuttaa. Miksi murehtia? Hyväksyminen ei tarkoita, että jokin teko olisi hyväksyttävä.

Mieli askartelee menneisyydessä niin mielellään. Onneksi asiaan voi vaikuttaa. Ja jos ei pysty nyt keskittymään, tekemään Mindfulness-harjoitusta, niin sitäkään ei kukaan vaadi.

Mindfulnessin “pimeäksi puoleksi” katsotaan se, jos se menee suorittamiseksi, mikä on silti vastoin sen ideaa. On tutkimuksia, joiden mukaan Mindfulnessista ei ole juurikaan hyötyä ja on tutkimuksia, joiden mukaan on paljonkin. Sitä on nimitetty joskus epäkunnioittavasti henkiseksi laastariksi. Jokaisen on todettava itse, auttaako Mindfulness juuri minua.

Voiko ihmisestä tulla kissa?

Lukija voi ajatella, miksi ihmisestä pitäisi tulla niin kuin kissa. Ihmisellä on äly, kissa elää vaistojensa varassa. Kyse onkin siitä, että voimme hyödyntää kissan hyviä ominaisuuksia omassa elämässämme, jos niin tahdomme. Purrfulness-kirja auttaa etenkin kissaihmistä lähestymään Mindfulnessia.

Purrfulness on myös elämäniloa. Se tuo mukanaan parempaa elämänhallintaa. Se auttaa iloitsemaan pienistä (suurista) asioista. Purrfulnessia voi tehdä ystävien kanssa. Mikset järjestäisi Purrfulness-kutsut etänä?

Kissa on selviytyjä, sinäkin voit olla sitä, on kirjan Purrfulness viesti. Kissan kuudes aisti on apuväline, joka saattaa auttaa sitä selviytymään kekseliäästi vaarasta kuin vaarasta.

Hengitys on yksi parhaista keinoista rauhoittaa ylikierroksilla käyvä mieli. Toinen asia on kehontuntemustensa tarkkaileminen. Kissalta voi oppia sen, että keho on aistittavissa. Kissat muistavat myös venytellä säännöllisesti, vaikka ovatkin laiskoja.

Standard
Elämäntaito

Eroon oireista -kirja-arvio

Sain Viisas Elämältä kirja-arvioon Maria Nordinin kirjan Eroon oireista. Kyseessä ei kirjan mukaan ole hoito tai hoitomuoto vaan menetelmä. Menetelmä liittyy oireisiin, mutta ei hoida niitä. Kaikki lähtee liikkeelle Nordinin omasta henkilöhistoriasta kahden maan kansalaisena. Espanjalaiset sukujuuret saivat hänet matkustamaan kerta toisensa jälkeen Espanjaan, mutta lentokentän hajumaailma kuten hajuvedet saivat hänet voimaan pahoin.

Maria Nordin kertoo kirjassaan oivaltaneensa, että sairauksien juurisyyt ovat olemassa, ja oireet vain kertovat noista syistä. Kun lukija perehtyy kehon ja mielen mekanismeihin sekä tietoisuuden luonteeseen, hän voi päästä eroon oireista, jotka ovat vaivanneet häntä jopa vuosikausia.

Maria Nordin on koulutukseltaan arkkitehti. Kirjassaan Eroon oireista hän kertoo perehtyneensä noin kahden vuoden ajan mm. neurologisiin tutkimuksiin ja toiminnallisiin häiriöihin. Hän on tuonut esiin neuroplastisuuden eli aivojen muokkautuvuuden hyödyt. Käsittääkseni kirjan taustalla on ajatus siitä, että aivot tulkitsevat todellisuutta. Kaksi erilaista asiaa, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, voivat liittyä yhteen. Keho-mieli voi kehitellä suojamekanismeja, joilla se suojaa itseään liiallisesti tietyiltä asioilta.

Ympäristön ja ihmisen välinen vuorovaikutus

Kytkökset voivat ulottua sukupolvien taakse. Näin ollen pelot tai tietyt reaktiot ovat myös periytyviä. Nykyään puhutaan taakkasiirtymästä. Nordin on koulutukseltaan arkkitehti, joka on toiminut sisäilmaongelmien asiantuntijana. Pikkuhiljaa hän tajusi, että ympäristö yksin ei sairastuta ihmistä. Tarvitaan myös ihmisen oma osuus: tulkinta.

Tulkinta vaaratekijöistä ei aina ole tiedostettua. Alitajuiset pelot ja virhetulkinnat voivat aiheuttaa erilaisia reaktioita. Ihminen alkaa vastustaa näitä reaktioita ja tulee yliherkäksi ja -virittyneeksi. Eroon oireista -teos esittelee selkeät askeleet, joita on 12 ja joiden avulla lukija oppii vapauttamaan parantavan voimansa.

Nordin on kirjoittanut noin 10 vuotta suosittua blogia. Lisäksi hänellä on meditaatioäänitteitä ja Eroon oireista -kurssi.

Paranemisen tematiikasta

Parannuttuaan monista sairauksista ja ympäristöyliherkkyydestä hän kehitti menetelmän, jota hän nyt opettaa verkkokursseillaan ja kirjassaan Eroon oireista. Kirjan kannessa on Maria Nordinin kuva sekä lapsen ja vanhuksen kuva. Kaikki ikävaiheet liittyvät vahvasti paranemisen tematiikkaan. Koska en ole lääkäri tai neurologi tai toiminnallisten hoitomuotojen asiantuntija, en pysty näiltä osin kommentoimaan kirjaa sen enempää.

Kirjassa lainataan mielenkiintoisia tutkimuksia samalla, kun kirjoittaja itse on pääosassa ja niin sanottu koehenkilö. Muitakin yliherkkyyksistä parantuneita ihmisiä on, ja heistäkin kirja kertoo.

Teos Eroon oireista vakuuttaa, että menetelmä on ollut tuloksellinen monissa sairauksissa. Se ei ole hoitanut niitä, vaan kun ihminen on muuttanut ajatteluaan, hän on tullut kuin hoitaneeksi itseään. Oireet ovat lieventyneet tai jopa poistuneet. Koska kirjan terveysväitteitä ei ole vertaisarvioitu, niin niitä on pidettävä jonkinlaisena kokemusasiantuntijuutena.

Lopulta on mahdotonta sanoa, mikä on johtunut mistäkin. Mutta tosiasia on se, että moni on kokenut saavansa apua ja helpotusta oireisiinsa Maria Nordinin Free to Heal -menetelmällä. Kirja kiertää terveysväittämiä, tekee eron hoidon ja menetelmän välillä sekä sanoutuu irti lääketieteelliselle hoidolle vaihtoehtoisesta hoidosta.

Punainen lanka

Kirjan punaisena lankana näyttää olevan se, että sisäinen suojelija haluaa suojella meitä pahalta maailmalta. Parantuminen alkaa aivojen muokkaamisesta. Harjoitukset auttavat tunnistamaan itselle kerrotut tarinat ja annetut roolit sekä kaiken takana olevan korkeamman itsen, joka havainnoi minua. Kiitollisuus on kantava voima, ja vastustaminen vain lisää jotain vaikutusta.

Ajatukset ja tunteet sekä tulkinnat todellisuudesta vaikuttavat kehoon ja mieleen sekä siihen, ovatko ne terveitä vai eivät. Kirjoittaja kirjoittaa vakuuttavan oloisesti mutta myös tunteisiin vetoavalla tavalla. Ajoittain on vaikea erottaa sitä, mikä on Nordinin oman ajattelun tulosta, mikä taas jotain muuta kuten tutkimustietoa tai menetelmäoppia. Kirja antaa uuden näkökulman sairastamiseen, oireiden ilmentymiseen ja laajuuteen sekä kehon sisäisiin kytkentöihin.

Maria Nordinin menetelmä muuntaa tietoisuutta, parantuminen on sen sivutuote. Teos Eroon oireista muistuttaa menetelmänsä puolesta NLP:tä ja EFT:tä sekä Mindfulnessia. Meditaatio tai hiljentyminen auttaa ihmistä rauhoittumaan. Tämä vähentää stressin haitallista vaikutusta. NLP ohjelmoi ihmisen ajattelun uudestaan. Näiden lisäksi mukana on biologiaa kuten mikrobiomin ja immunijärjestelmän toiminta.

Mikrobiomista

Mikrobiomi on ihmisen ulkoinen perintöaines, joka kytkee ympäristön vaikutukset elimistön puolustusjärjestelmään. Altisteet ja altistaminen Maria Nordin esittää, että tietyt altisteet tai triggerit aiheuttavat oirehtimista. Lukijan on käytettävä omaa harkintaa altisteiden valinnassa. Entä jos altisteen valinta tai sen määrän arviointi epäonnistuu?

Pähkinäallerginen ei pystykään soittamaan apua, kun on tukehtumaisillaan yksin kotona. Koska kyse ei ole mistään hoidosta, on sanouduttu irti tällaisista tilanteista. Maria Nordin ei väitä kirjassaan, että pähkinöitä voi napostella turvallisesti, kun käyttää kiitoslitaniaa.

Se, ettei ihminen osaa enää pelätä vaaraa, voi itsessään olla vaarallista. En silti voi kieltää ihmisten kokemuksia. He ovat parantuneet ja päässeet eroon oireistaan tällä menetelmällä, joka “ei hoida vaan muuntaa tietoisuutta”.

Koska paranemiseen kunkin yksilön kohdalla liittyy monia tekijöitä, on mahdotonta sanoa ilman tutkimusta, mistä mikäkin kehityskulku on johtunut. Stressi on usein sairauksien taustalla. Huomasin, että kirjassa arvotettiin psykoterapiaa, josta on tutkimusnäyttöä, suhteessa Marian omaan menetelmään. Jos Nordinin menetelmää käyttää, altisteiden kannattaa olla aluksi vain omassa mielessä. Voi mielessään syödä pähkinöitä ja katsoa, mitä tapahtuu.

Hämmennystä ilmassa

On hieman hämmentävää, että kautta kirjan puhutaan niin paranemisesta kuin oireistakin mutta ei silti puhuta hoitamisesta. Toisin sanoen ihminen muuttaa tietoisuuttaan, jolloin hänen ulkoinen todellisuutensa muuttuu. Eroon oireista -kirja on kirjoitettu taitavasti ja lukijaan vetoavasti. Se läpsii lukijansa hereille, monessa mielessä.

Siinä on nähtävissä aatehistoriallinen kytkös uuden ajattelun liikkeeseen, jossa kyse on yhteisestä uskosta metafysiikkaan, positiiviseen ajatteluun, vetovoimanlakiin, parantumisen henkisiin ja psykosomaattisiin tekijöihin sekä elämänvoimaan ja luovaan visualisointiin kuin myös henkilökohtaiseen sisäiseen voimaan.

Uushenkisyydessä on samantyyppistä ajattelua. Tietoisuus muuttaa tulkintansa esimerkiksi siitepölystä, minkä seurauksena immuuni-identiteetti hyväksyy aiemmin torjumansa tekijän osaksi minuutta eli minuuden kokemusta. Sen ei enää tarvitse ylireagoida.

Psykosomatiikasta

Osa sairauksissa on psykosomaattisia. Moni tietää kokemuksesta, että kun lääkärillä on käyty, niin olotila alkaa kohentua. Tämä tapahtuu usein välittömästi ja siis jo ennen kuin on ehtinyt aloittaa antibioottikuuria tai kipulääkitystä. Puhutaan plasebosta eli lumevaikutuksesta. On hyvä nähdä ihminen kokonaisuutena, kuin myös hänen mielensä kapasiteetti, voima. Mutta en voi olla aivan kaikesta samaa mieltä kuin Nordin. Suihkussa käyminen kerran viikossa ei riitä ainakaan minulle. Joillekin se voi toimia. 😊

Kiitän ja huolehdin

Kiitän Eroon oireista -kirjaa siitä, että se tuo keskusteluun terveydestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista uusia puolia. Kun kirjaa lukee korona-aikana, jolloin 2. asteen oppilaitoksia suljetaan ja ihmisiä patistetaan siirtymään taas etätöihin ja jolloin sairaaloiden teho-osastot alkavat täyttyä koronapotilaista, niin tulee miettineeksi kerran jos toisenkin, että vaikka mikä olisi, niin nyt ainakin minä pesen ja desinfioin kädet.

Normaalissa tilanteessa ylenpalttinen hygienia on pahaksi, ja liian kliininen ympäristö ei auta pysymään terveenä. Kyse on siitä, että on olemassa aidosti sekä hyviä että huonoja bakteereja. On olemassa vaarallisia viruksia, sairauksia. Se, että on varovainen, ei ole mielestäni sama asia kuin pelkääminen. Teoksen viesti siitä, että jos haluaa parantaa maailman, on parannettava itsensä, lienee paikkansapitävä.

Me olemme lopulta oma ympäristömme. Me olemme tämä planeetta. Me olemme sen terveys tai sairaus, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Emme voi vaikuttaa aivan kaikkeen, mutta toivottavasti vaikutamme siihen, mihin voimme.

Voimme vaikuttaa sairauksien leviämiseen ja omaan stressitilaamme sekä energiatasoomme, joka säteilee ulospäin. Voimme tehdä kiitollisuusharjoituksia ja niin edelleen. Saatamme jopa päästä eroon oireista.

Lopuksi

Eroon oireista -kirja on kirjoitettu vilpittömän oloisesti ja se on tarkoitettu ihmisten auttamiseen; niin sen haluan nähdä. Mutta altisteharjoitukset lapselle aiheuttavat minulle päänvaivaa. Maria Nordin on nähnyt valtavasti vaivaa kootakseen nämä tiedot ja harjoitukset kansien väliin.

Uusi tutkimustieto on aina tervetullutta. Plasebo voi helpottaa koettua oiretta, mutta se ei paranna kokonaan. Siksi lukijan tulisi olla myös tietoinen siitä, mikä riski altistekokeiluissa on pitkällä aikavälillä. Ihminen on ihmeellinen olento, joka todellakin voi parantaa itsensä. Kuten sormen haavakin paranee itsekseen, ompelee itse itsensä, mikä on todellinen ihme ja elämän taidonnäyte.

Plasebo vaikuttaa oireiden kokemiseen. Maria Nordinin kirja Eroon oireista on kirjoitettu viihdyttävästi ja oivalluttavasti sekä koukuttavasti. Voisinko minäkin parantua? Lukija huomaa kysyvänsä. Maria osaa esittää asiansa todella vakuuttavasti ja elävin esimerkein. Suosittelen lukemaan kirjan avoimin mielin.

Kiitos Viisas Elämä uudesta lukukokemuksesta ja uusista ajatuksista.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM ja tietokirjailija

Standard