Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen

Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen on kymmenen ihmistyön ammattilaisen yhteisesti luoma teos.

Työntekijä sosiaali- ja opetusalalla edustaa tehtävänsä puolesta auktoriteettia suhteessa asiakkaaseen. Kyse on valtasuhteesta, jossa auttajalla on päävastuu kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta.

Kirja käsittelee traumaa sekä yksilöllisellä että rakenteellisella tasolla.

Trauma on universaali ilmiö

Traumatietous kuuluu kirjoittajien mielestä kaikille. Jokaisen elämässä on tunnehaavoja, jotka aiheuttavat enemmän tai vähemmän tuskaa sekä kehon että mielen tasolla.

Trauma ilmenee usein tunteina kehossa. Paluu kehoon on traumatietoisuuden haaste, ja mahdollisuus. Kirjoittajien mielestä on myös tärkeää selkeyttää sitä, mitä tarkoitamme, kun puhumme traumasta.

Miten voisimme kommunikoida itsemme kanssa sekä ymmärtää ja purkaa meissä olevia traumoja? Miten eri ammateissa työskentelevät henkilöt voisivat viestiä asiakkaan kanssa siten, että tämä tulisi kuulluksi ja saisi tarvitsemaansa apua?

Yhteinen kieli soveltuu myös oppikirjaksi

Kyseessä on sekä maallikolle sopiva kirja omaan traumatyöskentelyyn, vaikkakin osa teoriasta on vaikeasti sisäistettävää ensi lukemalla, että sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalan ammattilaisille. Ihmistyötä tukee sekä kokemuksellinen että tieteellinen tieto.

Traumatietoisuus voi auttaa vähentämään inhimillistä kärsimystä ja väkivaltaa sekä mahdollistamaan parantumisen. Miksei myös pienentämään sote-kustannuksia.

Trauma on aina taakka sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Siksi tarvitaan traumainformoitu järjestelmä. Ennaltaehkäisevä työ on sekin tärkeää.

Stressi ja trauma

Traumaattinen stressi vaikuttaa myrkyllisesti lapsen kasvuun: aivoihin ja hermostoon. Kyse ei ole vain siitä, että syntyy haitallinen muisto, vaan trauma on jälki myös kehossa. Se on aivoissa, ihmisen toiminnassa. Joskus traumat “jäsentävät” ihmisen elämää, kielteisellä tavalla.

Trauma on aikamme haaste, sekä mahdollisuus. Varhaiset vuorovaikutussuhteet ovat synnyttäneet useita traumoja. Kyse ei ole vain onnettomuuksista tai sodista ja maanjäristyksistä. Kyse on arkeen piiloutuvista asioista. Siksi niihin on vaikea puuttua.

Erilaiset rutiinit auttavat trauman hallitsemisessa. Tapahtumien ennakoitavuutta lisäämällä hoito- ja opetustilanteissa voidaan vaikuttaa paljoon. Luottamus, turvallisuus ja myötätunto ovat tärkeitä. Ne auttavat vähentämään uusissa tilanteissa koettua stressiä.

Uusia tulokulmia traumaan

Kirjassa käsitellään muun muassa kirjallisuusterapiaa ja kirjoittamista traumojen käsittelyssä sekä hengellisyyttä ja traumatisoitumista. Luvun “Traumatietoinen hengellisyys” on kirjoittanut pappi ja pedagogi sekä Ihminen tavattavissa -terapeutti Pirkko Olanterä.

Olanterä tuo esiin kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä, jossa biologis-kemiallisen kehon sekä mielen ja rationaalisuuden lisäksi on tärkeää tunnistaa vaiston, intuition ja “pyhän” kokemisen mahdollisuuksia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappina hän on pohtinut paljon uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä kysymyksiä.

Uushenkisyys sekä vanhakantainen ja “palava” uskonnollisuus voivat toimia trauman lähteinä. Uskonnollisuus tulee eläväksi hengellisyydessä. Olanterä pohtii, ovatko jotkut tahot uudessa henkisyydessä saavuttaneet jo institutionaalisen ja uskonnollisen oppirakennelman eli dogmin aseman. Entiset elämät kuin myös elämänenergia ovat itsestään selviä perusoletuksia henkisessä ihmiskäsityksessä.

(Myös luterilaisuudessa voi olla trauman lähteitä. Tässä halutaan korostaa sitä, ettei henkisyys tai uuskarismaattisuus välttämättä ole sen vapaampaa pyhän harjoittamista kuin perinteinen kristinusko tai luterilaisuus.)

Lopuksi

Ajankuva on: “Olen henkinen, en uskonnollinen.”

Moni henkisiä palveluita tarjoava ihminen vaikuttaisi kannattavan jonkinlaista spiritualismia tiedostivat he sitä tai eivät. Henkisyydelle ja spiritualismille on yhteistä irtautuminen järjestyneistä ja vanhoista uskonnoista. Spiritualismi on 1840-luvulla syntynyt hengellinen liike. Sen mukaan ihminen siirtyy kuollessaan henkimaailmaan. Vainajiin on mahdollista saada yhteys meedioiden välityksellä.

Uskonnollisuus ei ole, eikä edes “henkisyys uskonnollisuuden kevyempänä muotona” ole, riskitöntä. Traumatisoituminen tapahtuu lopulta ihmissuhteiden väärinkäytöksissä. Sekä uskontoa että henkistä oppia voidaan käyttää myös väärin. Esoteerisia elementtejä sisältyy niin hengellisyyteen kuin henkisyyteen. Traumatietous tulisi ottaa huomioon kaikissa näissä.

Kirja Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen on erittäin kattava tietopaketti traumasta, sen synnystä ja hoidosta sekä ilmenemismuodoista. Mukana ovat mm. ACE-tutkimus, polyvagaalinen teoria, traumatietoinen hengellisyys, traumainformoitu johtaminen, kasvattajan kuten varhaiskasvatuksen opettajan itsetuntemus, auttajien omat traumat, tunnetaidot, ammattilaisten omakohtaiset kokemukset suomalaisesta systeemistä sekä kipu, jota Karita Palomäki on käsitellyt monissa kirjoissaan.

— Tea Holm, filosofian tohtori, teologian maisteri; väitöskirja spiritualismista, luentoja uushenkisyydestä ja esoteriasta.

Nextorysta voit lukea kirjan Yhteinen kieli.

Sivistys vaurautena: Mitä muuta kuin rahaa vauraus voisi merkitä?

Sivistys vaurautena: Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa on ajankohtainen puheenvuoro sivistyksen merkityksestä. Se esittelee uudenlaisen edistyskertomuksen. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen piti teosta merkittävänä yhteiskunnallisena ja sivistyksellisenä puheenvuorona.

Teoksen kirjoittajat ovat kauppatieteiden tohtori Maria Joutsenvirta ja dosentti Arto O. Salonen. Sen on kuvittanut valokuvaaja ja dosentti Ari Jaaksi.

Merkityskato on nykyajan vitsaus

Kirja esittää, että merkityskato on tullut yleiseksi kansantaudiksi. Se on ilmastonmuutoksen ohella materialismin suurimpia tragedioita. Vielä 1700- ja 1800-lukujen talousajattelijat kuten Adam Ferguson, Adam Smith ja John Stuart Mill eivät olleet vain ekonomisteja vaan myös hyvin perehtyneitä moraalifilosofisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

On hätkähdyttävä tieto, että mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme melkein neljä maapalloa. Tuloksellisuus työelämässä taas pelkistyy lukumääräksi, eikä esimerkiksi hoidon laaduksi tai yksilön elämää kannatteleviksi vuorovaikutustilanteiksi tai sairauksien juurisyihin puuttumiseksi. Joskus vain joutilaat hetket mahdollistavat arvokkaan kohtaamisen.

Arvon vai arvostuksen mekin ansaitsemme?

Teoksen Sivistys vaurautena kirjoittajat määrittelevät vaurauden toisin kuin aikaisemmin. Sivistysyhteiskunnassa kansalainen osallistuu tulevaisuutensa rakentamiseen: suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuustarinaan. Läsnä olevalla kohtaamisella on arvo, ei vain työsuoritteiden lukumäärällä.

Arvoa voi mitata niin monella tavalla. Koettu hyvinvointi voi olla parempi vaurauden mittari kuin raha tai pääoma, mitä tulee yhteiskunnan hyvinvointiin.

Ja juuri tässä mielessä teos Sivistys vaurautena on niin silmiä avaava kuin mitä se on. Hyvä elämä ja merkityksellinen työ sekä elämä, jossa elintaso ja elämänlaatu kohtaavat on sittenkin mahdollista. Se ei ole utopiaa ainakaan tämän teoksen mukaan. Kirjoittajat ovat itse suhteellisen hyväosaisia kuten professorin virkaa hoitava.

Pelkkää idealismia?

Tulevaisuus voi olla ihmisen käsissä. Kaikkeen ei ehkä voi vaikuttaa, mutta moneen voi – myös ilmastonmuutokseen. Kirja Sivistys vaurautena on ratkaisukeskeinen. Se esittää ongelmien lisäksi ratkaisuja. Ongelma on ensin toki tunnistettava ja määriteltävä ennen kuin sitä päästään ratkomaan. Ratkaisut syntyvät uusista ajatuksista ja teoista eli luovasta yhteistyöstä.

Asioita ei enää tehdä niin kuin on aina tehty, koska se ei yksinkertaisesti toimi. Kuluttaminen ei toimi, eikä vanha tapa olla vuorovaikutuksessa ja maailmassa. Kyse on laajemmasta ihmisyydestä ja globaalista vastuusta sekä vuorovaikutuksesta. Kirjan sävy ei kuitenkaan ole saarnaava vaan syvästä unesta herättelevä. Nyt jos koskaan on aika. Ei ihanne- vaan edistyskertomuksen.

Maailmassa voi olla olemassa monella tavalla

Sivistys vaurautena on teos, jonka sanoman toivoisi saavuttavan myös suuren maailman. Itselläni ei ole tietoa, kuinka paljon näitä asioita on tutkittu kansainvälisesti. Kuinka paljon niistä on keskusteltu? Mutta ainakin Suomessa käsissäni oleva kirja kuuluu jokaisen päättäjän, kansanedustajan ja yritysjohtajan lukemistoon.

Jos ja kun vauraus nähdään sivistyksenä, niin yritysmaailma ja sitä kautta koko muu maailma alkavat muuttua.

Kirjan Sivistys vaurautena mukaan suuri osa kaupallisella alalla toimivista kokee tätä merkityksettömyyttä. Työelämä ei tunnu henkilökohtaisesti riittävän merkitykselliseltä tai omaa ja toisten hyvinvointia kannattelevalta. Oman tekemisen arvoa ei pystytä näkemään saati sitä, mitä muita merkityksiä kuin rahallinen korvaus sekä kuluttaminen sen oheistuotteena tällä mahdollisuuksien maailmalla on tarjota.

Lopuksi

Voisiko kysyntää muuttamalla muuttaa tarjontaa, kun on kyse käyttö- eikä vaihtoarvosta? Arvon mittaaminen voi siis vaihdella. Myös ylikulutus on oikea ongelma. Tämä kirja on sinua varten, jos sinua kiinnostaa systeeminen lähestymistapa, työ ja oppiminen, järki ja kehollisuus, vuorovaikutus ja asioiden arvon mittaaminen ei-perinteisesti sekä sivistys vaurautena.

Kirjoittanut: Tea Holm, filosofian tohtori ja teologian maisteri sekä kaupallinen sisällöntuottaja

Kaikki mahdolliset tulkinnalliset virheet ovat humanisti-teologin kontolla ja myös omallatunnolla. Toivottavasti pystyin välittämään edes osan kirjan arvokkaasta sanomasta ja annista sekä opetukselle että työelämälle.

Viitteineen yli 350-sivuista kirjaa ei voi tiivistää. Se on luettava itse, jotta sitä voi soveltaa itselle mielekkäällä tavalla ja merkityksellisessä ympäristössä.

Kehityspotentiaali on päivän sana. Sivistys voi olla vaurautta, tieto voi olla pääomaa.

Nyt on sinun vuorosi loistaa!

Teos Nyt on sinun vuorosi loistaa: Esiintymisen kielen opas (2021) on tehokaksikko Niina Sainiuksen ja Kikka Pohjaväreen käsialaa. Se kertoo kädestä pitäen, miten esiintyä luontevasti ja kuinka ankean esitysaineiston voi muuttaa briljantiksi vaikuttajaksi.

Jopa se hiljainen taustahenkilö voi kasvaa rohkeaksi puhujaksi, kun hän kokee, että hänellä on Asiaa.

Esiintyminen on taito, jonka jokainen voi oppia, ja kirjan Nyt on sinun vuorosi loistaa kirjoittajat vieläpä väittävät, että matka varmaksi esiintyjäksi on käsittämättömän lyhyt.

Moni on varmaan jäänyt polkemaan paikoilleen omalla työurallaan, koska uuteen pestiin tai vastuualueeseen kuuluisi esiintymistä ja toisten kouluttamista. Kirja Nyt on sinun vuorosi loistaa antaa avaimet käteen kaikille, jotka harkitsevat esimiesasemaa tai koulutustehtäviä sekä niille, jotka “joutuvat” jo nyt esiintymään eli viestimään työnsä puolesta.

Viestiminen tai esiintyminen on vaikuttamista. Se on myös taitolaji, jota voi opetella alusta pitäen. Kirjassa annetaan käytännöllisiä pikkuvinkkejä kuten hyvä ryhti, hymy, katsekontakti, mutta myös syvällisempää opastusta vaikuttamisviestintään.

Kirjoittajilla on Asiaa

Esiintymisvalmentaja Niina Sainius on kouluttanut monia ammattilaisia esiintymään ja viestimään entistä vakuuttavammin. Kirjassa hän kertoo, mitä esiintyessä kannattaa käytännössä tehdä ja miten esiintymisjännitystä selätetään. Lisäksi hän paljastaa maagisen kaavan, jolla myydään melkein mitä vaan, tai no, ainakin sillä viestin pitäisi mennä perille.

Lukija pääsee seuraamaan erilaisten henkilöiden valmennuksia tapausesimerkkien kautta. Esiintyminen on vaikuttamista ja työelämätaito, joka voi muuttaa koko uran ja elämän oikein ymmärrettynä.

Kyseessä on esiintymisen kielen opas eri alojen ammattilaisille: esimiehille, myyjille, tutkijoille, insinööreille, opettajille, opiskelijoille, johtajille, projektipäälliköille, yrittäjille, juontamistehtäviin pyrkiville ja työelämän aloittelijoille.

Niina Sainius on erikoistunut sanattoman viestinnän tehokeinoihin ja kehittänyt Vaikuttavan Esitysaineiston Maagisen Kaavan™ ja erilaisia ihmistyyppejä loistamaan ohjaavan valmennusmenetelmän.

Kikka Pohjaväre on toimittanut ja kirjoittanut tätä kirjaa sekä työskennellyt toimittajana ja juontajana sekä journalismin lehtorina yliopistossa. Hän on perustanut Vierumäellä Mediapajan ja Viestintäinstituutin sekä opettaa esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja.

Palvelu on ihmisten aitoa kohtaamista, hyviä tapoja, huomaavaisuutta, yhteistyötä, asiantuntevaa viestintää, kykyä välittää riittävä määrä tietoa, sivistystä, hienotunteisuutta ja myönteistä energiaa.

Esiintymisen kieli

Sainius (kuvassa) ja Pohjaväre väittävät, että kyse on esiintymisen kielestä, jonka voi oppia niin kuin minkä tahansa kielen. Sekä ekstrovertilla suupaltilla että introvertilla sivustakatsojalla on paljon opittavaa tästä kirjasta. Se ei ole henkilöille, jotka jo uskovat osaavansa esiintyä tai myydä, vaan niille, jotka uskaltavat tarkistaa omat speksit, vaikka olisi tehnyt jokseenkin menestyksekästä myyntityötä viimeiset 30 vuotta.

Pidän kirjassa siitä, että se on helposti lähestyttävä ilman ammattijargonia. Se antaa äänen myös Maan hiljaisille. Se suorastaan kehottaa kuuntelemaan, ei niitä, joiden suu vaahtoaa jo valmiiksi hyviä kehitysideoita, vaan niitä, jotka eivät meinaa aluksi saada sanaa suustaan, työpaikkojen jäykissä kokoushuoneissa.

Kirjasta jäi mieleen se, että puheella voi vaikuttaa ja jopa edetä uralla. Ujosta jännittäjästä voi tulla kokenut esiintyjä, esiintymisen kielen taitaja. Kyse ei ole esiintymisestä näyttelemisenä, eikä siitä, että omaa persoonaa lähdettäisiin muuttamaan. Kyse on hienosäädöstä.

Vaikuttava puhe tai esitys voi olla pienestä kiinni. Yleensä ihminen vakuuttaa muut ihmiset, kun hän on aidosti omistautunut omalle asialleen. Jos oma tuote ei kiinnostaa myyjää itseään tai jos tutkija ei ole oikeasti kiinnostunut tutkimuskohteestaan, niin eihän minkäänlaista innostusta tai innostunutta vuorovaikutusta pääse edes syntymään.

Kirja Nyt on sinun vuorosi loistaa kertoo kädestä pitäen, miten tehdään onnistuneet diat paitsi myynnillisesti myös akateemisesti. Miten saada asia perille yleisölle, joka ei jaksa tänä digiaikana keskittyä liian pitkiä aikoja? Se kertoo myös, miten innostaa toiset mukaan etänä.

Tunnistatko itsesi näistä stereotyyppisistä valmennettavista? Oletko ehkä sekoitus muutamaa tyyppiä? Johanna Jännittäjä, Mikko Myyntimies, Anne Ammatinvaihtaja, Ilpo Insinööri, Nita Näkymätön, Jorma Johtaja, Veera Väitöskirjantekijä, Esa Esimies, Essi Elämävalmentaja ja Jesse Juontaja?

⭐⭐⭐⭐⭐

Kirjoittanut: Tea Holm, somesisällöntuottaja ja bloggaaja

Tunnistatko itsesi kuvan henkilöistä, jos olisit esiintymisvalmennuksessa?

Rohkaiseva johtaja käy rehellisiä keskusteluja

Teos Rohkaiseva johtaja opastaa siihen, mitä rohkea johtajuus on ja kuinka se otetaan. Kirjoittaja Brené Brownin mukaan johtaja on jokainen, joka ottaa vastuun ja tunnistaa ihmisten ja ideoiden mahdollisuudet, ja jolla on rohkeutta kehittää tätä potentiaalia.

Kun uskallamme johtaa, emme väitä tietävämme oikeita vastauksia, vaan osaamme kysyä oikeat kysymykset. Emme välttele hankaliakaan keskusteluja, vaan uskallamme olla haavoittuvia.

Teos Rohkaiseva johtaja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kehittyä rohkeiksi johtajiksi. Brownin mukaan rohkea johtajuus on joukko taitoja, jotka ovat opittavissa ja opetettavissa.

Kirjoittajan tausta

Brené Brown on amerikkalainen sosiaalityön tutkimusprofessori, sosiaalityöntekijä ja tietokirjailija. Hän on tutkinut muun muassa haavoittuvuutta.

Kirjassaan hän kirjoittaa puheen pitämisestä ja sen sisällöstä, esiintymisjännityksestä, rohkeudesta, tietopohjaisesta esiintymisestä ja ihmisten edessä olemisesta. Esiintyjän rooli ei ollut hänellekään helppo. Yleisö vaihtui jatkuvasti, yritysjohtajista kenraaleihin.

Joskus hänellä oli yksinäinen tunne, ikään kuin hän olisi väärässä paikassa. Ehkä se johtui naissukupuolesta, joka on usein vähemmistönä asiantuntijaesiintymisissä. Yleisökin koostuu usein miehistä.

Aluksi Brené Brown vertaili itseään toisiin, muihin luennoitsijoihin, jotka olivat energeettisiä ja huippuhyviä luennoitsijoita. Miten hän voisi ikimaailmassa vakuuttaa yleisön? Talousjohtajat, markkinointijohtajat, henkilöstöjohtajat ja kaikki muut CCO:t ja CDO:t sekä EVP:t.

Kun häpeä nostaa päätään

Brené päätti alkaa puhua julkisesti häpeästä, häpeän tunteesta, häpeissään olemisesta, mikä olikin yllättäen ihmisistä kiinnostavaa. Yleisö on vain ihmisiä, ja jokainen tuntee häpeää jostain, se on tuttu tunne kaikille, myös bisnestyypeille.

Yliopistoissa ei opeteta esiintymistä, ei edes opettajakoulutuksessa, jonka olen itse suorittanut. Olen käsittänyt, ettei opettamisessa ole kyse esiintymisestä, ei varsinaisesti, vaikka onkin. Kyse on tiedon välittämisestä, auttamisesta.

Mutta voiko mitään todella tärkeää sanomaa saada oikeasti läpi ja suuren yleisön tietoisuuteen ilman esiintymistaitoa tai haavoittuvuutta? Brené Brown uskalsi puhua häpeästä ja riittämättömyydestä kaikille “titteleille”, joita yleisö oli nielaissut. Ehkä se nielaisisi esiintyjänkin.

Nykyisin hän opettaa, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia: IHMISIÄ. Ei heitä pidä pelätä, liikaa.

Kriitikoilla ei ole merkitystä. — Roosevelt

Kunnia kuuluu aina sille ihmiselle, joka on areenalla. Verta, hikeä, kyyneleitä. Hän uskaltaa epäonnistua, vaikkei se olisikaan todennäköisin vaihtoehto. Avoimesti esille asettumisesta voi seurata myös paljon hyvää.

Itse olen valinnut tehdä tutkimusta “haavoittuvaisesti ja rohkeasti” aiheista, joille suurin osa pyörittelee silmiään. Hyvin käyttäytyvät naiset harvoin tekevät historiaa ja ymmärtänyt sen niin, että tavanomaiset teot eivät muuta maailmaa, epätavalliset muuttavat, vaikka pelottaakin, hitosti.

Rohkeus ei ole pelon poissaoloa. Brené Brownin mukaan se on harvinainen valinta. Se on samalla pelottava valinta. Niin kauan kuin ihminen hakee vain hyväksyntää, hänen on kuljettava leveää tietä. Sosiaaliset kuplat ovat mukavia mutta ne ovat silti vain kuplia, eivät todellisuutta. (Kuva: Viisas Elämä, STT-infosta.)

Oman haavoittuvuutensa kohtaaminen

Brené Brown peräänkuuluttaa teoksessaan Rohkaiseva johtaja rohkeuskulttuuria. Rohkea johtaja on toisten johtaja mutta myös oman elämänsä johtaja. Hän voi olla yritysjohtaja, toimitusjohtaja tai tutkija. Hän voi olla kuka tahansa, kuka omilla teoillaan näyttää esimerkkiä. Eivätkä kaikki koskaan seuraa sinua, mikä on OK.

Rohkea työ- ja johtamiskulttuuri edellyttää sitä, että ihmisten välillä on avointa ja rohkeaa vuorovaikutusta. Kukapa ei haluaisi olla parempi ihminen ja johtaja sekä olla lisäämässä psykologista turvallisuudentunnetta työpaikalla?

Brown paljastaa, että johtamisen tutkiminen on paljon helpompaa kuin johtaminen. Kun hän perusti oman yrityksen, hän käsitti täysin aliarvioineensa johtajan vastuun unettomine öineen ja massiivisine vastuineen.

Johtaja kantaa vastuunsa

Se, kuka ottaa vastuuta rohkeasti ja uskaltaa kehittää toimintoja, on johtaja, mitä tulee Brownin määritelmään. Johtajuutta tarvitaan kaikkialla: oppilaitoksista uskonnollisiin yhteisöihin ja yrityksistä kunnan ja valtion laitoksiin. Johtamista ei voi tehdä kuin sydämestä, jos sen toivoo olevan aidosti tehokasta.

Brown tarjoilee ihmisille tosiasioita johtajuudesta ja ihmisyydestä yleensä. Hän nakkaa faktoja pöytään sitä tahtia, että lukija tai kuuntelija hengästyy. Kirja alkaa kirjoittajan omalla elämäntarinalla, minkä jälkeen siirrytään rohkean johtamisen teemaan.

Rohkeustaitoja voi kehittää, ja rohkeus on tarttuvaa. Rohkeus kaataa jokaisen uskalikon. Uskaltaminen on epäonnistumisen hyväksymistä ja täysillä mukana olemista, sillä epäonnistuminen on selviö. Jokainen, joka on joskus yrittänyt jotain itseään suurempaa, tietää sen.

Lopputulosta ei voi aina hallita

Se olisi helppoa elämää, jos eläisi vain niin, että kaikki on varmaa, seuraava askelma tiedossa. Elämää ei kuitenkaan voi elää vain varmistelemalla, koska takuita ei koskaan ole. Se on elämän itsensä luonne. Kyse ei siis ole vain liike-elämästä, vaan elämästä yleensä.

Joskus parhaat ratkaisut syntyvät siitä, että uskaltautuu heittäytyä ja tehdä tiimityötä sekä ottaa muut mukaan. Lopputuloksena voi olla menestyvä yritys, hyvä opinnäytetyö, kauan odotettu jälkikasvu tai jotakin muuta. Epävarmuus kuuluu elämään, eikä kaikilta iskuilta voi aina suojautua etukäteen. Elämän eläminen itsessään on rohkeaa. Sen on tapahduttava täydestä sydämestä tai se on jossakin määrin turhaa, ainakin se on tappavan tylsää. “Selkään saaminen” liittyy aina tavoitteisiin.

Suurin osa ihmisistä ei ole rohkeita. He ovat hyviä arvostelemaan toisia. Heidän panoksensa ovat kritiikki ja kyynisyys. Mutta jos he eivät laita itseään likoon, niin miksi heistä pitäisi olla kiinnostunut? Tai heidän mielipiteistään?

Palautteen pitää olla aina rakentavaa, koska muutoin se haavoittaa ja laittaa ihmiset suojapanssariin. Brown puhuu suunsa puhtaaksi teoksessa Rohkaiseva johtaja tosi uskottavasti, koska hän on itse ollut haavoittuvainen ja  rohkea sekä saavuttanut elämässään paljon tutkimusprofessorina, esiintyjänä ja yrittäjänä: Maailmanmaineen.

Meidän ei tarvitse tietää vastauksia, meidän pitää vain osata kysyä oikeita kysymyksiä, hän muistuttaa. Siispä: Jatketaan kyselyä, rohkeasti! Ja otetaan asioista selvää, jos emme vielä ja juuri nyt tiedä oikeaa vastausta.

Kirjoittanut: Tea Holm, bloggaaja ja yrittäjän vaimo