Yliluonnollinen sota 1939-1945 on kuvaus selittämättömistä kokemuksista sodassa

Onko sota koskaan luonnollinen? Eikö se ole luonnoton alusta loppuun? Yliluonnollinen sota 1939-1945 on teos, joka kuvaa talvisodan ja jatkosodan sekä asemasodan vaiheita yksittäisten sotilaiden ja heidän omaistensa näkökulmasta.

Rintamalta tuli monta suruadressia noina sotavuosina. Joskus tieto kulki yliaistillista tietä. Vai osasiko sitä vain odottaa? Muistiin jäivät tapaukset, joissa oli aavistus tai näky kuolemasta kuolinhetkellä. Poika tuli sanomaan viimeiset jäähyväiset kävelemällä kotiinsa ja katoamalla samantien.

Selviytymiskeino

Yliluonnollinen tai selittämätön kokemus saattoi olla selviytymiskeino. Muuta tapaa saada tietoa rintamalta ei ollut. Joskus kello pysähtyi, joskus nähtiin kuolevan kaksoiskappale ikään kuin menevän edellä. Tätä tapahtui niin rintamalla kuin kotipuolessa.

Sodan tapahtumista nähtiin myös unta. Revontulista punainen taivas ja hanki ennakoivat isoa sotaa. Vanha kansa luki ennusmerkkejä. Syksyn keltaiset ja punaiset lehdet näyttivät karmivilta vastasataneen lumen päällä. Sota syttyi.

Näin oudon ilmiön syksyllä 1939 lumen aikaan, kun hanki punersi. Vanhempani sanoivat, että se tietää veristä sotaa, kun hanki punertaa niin kuin olisi vereen kastettu.

Enneunia ja enkeleitä

Enneunet koskivat usein omaa kohtaloa. Nähtiin myös enkelinäkyjä ja ristinmerkkejä taivaalla. Suomi oli altavastaaja, mutta korpisoturi oli tottunut pärjäämään suksilla ja polttopulloilla. Oli pakko.

Näitä kokemuksia lukiessa tuntee olevansa lähellä sotaa ja niitä tapahtumia, jotka ovat myös oman sukuni historiaa. Evankkoon oli lähdettävä kahdesti, eikä toiselta matkalta ollut paluuta vanhalle kotiseudulle, joka oli iäksi menetetty.

600 suomalaista sotilasta näki eräänä yönä Laatokan pohjoispuolella taivaankannella jättiläiskokoisen valkoisen enkelin, joka seisoi selin ja levitetyin käsin itään päin.

Kirjoittajasta ja kirjasta

Kirja on kokoelma tavallisten ihmisten ja suomalaisten sotilaiden muistoja. Selittämättömät kokemukset ovat antaneet toivoa tai ennakkotietoa tulevasta. Ne ovat auttaneet valmistautumaan pahimpaan.

Teos Yliluonnollinen sota 1939-1945 on syntynyt osana Turun yliopiston kulttuurintutkimusta ja Satumaarit Myllyniemen ansiosta. Kyseessä on kokoelma. Se ei välttämättä kerro todellisuudesta mitään sen enempää, mutta se kertoo ihmisen kokemustodellisuudesta ja selviytymiskeinoista pahassa paikassa.

Mies näki unta sota-aikana, että joku miehistä kahlasi vedessä, ja aina se mies, joka kahlasi, kaatui.

Kun mies oli talvisodassa, seisoi hän reppunsa vieressä erään puun suojassa. Oli kova kranaattituli. Joku sanoi hänelle: “Mene toisen puun alle.” Hän totteli ääntä, ja kun hän vilkaisi sen puun juurelle, missä hänen reppunsa oli, niin samassa lensi reppu ilmaan.

Kirja tuli siksikin niin lähelle minua, että isoenoni (mummini veli) katosi sodassa. Hänen kohtalonsa on edelleen suuri kysymysmerkki. Kirjotin siitä tässä artikkelissa.

Kursiivit ovat lainauksia tai mukaelmia kirjasta.

Henkisyyden harhapoluilla

Henkisyyden harhapoluilla on teologi Aila Ruohon kirjoittama kuvaus henkisyydestä. Olen itsekin teologi, joten oli ihan hauska lukea kollegan kirjaa, vaikkakin se on jo otsikkonsa puolesta tietyllä kannalla. Henkisyyteen liittyy sen mukaisesti usein harhapolkuja.

Kirja toi esiin henkisyydessä vallitsevat uskomukselliset erikoisuudet ja suoranaiset ristiriidat. Jokainen enkeli-, yksisarvis- tai henkisyyden opettaja opettaa aivan omalla tavallaan. Käsitykset enkeleistä ja henkimaailmasta vaihtelevat. Mitään yhteistä linjaa ei ole olemassa. Ei ole yhdistävää jäsenorganisaatiotakaan, jäsenistöä.

Jokainen voi uskoa haluamallaan tavalla, ja toisin kuin kirkko opettaa. Mutta onko se paha asia?

Uushenkisyys on nyt muotia

Uushenkisyyttä kutsuttiin aiemmin New Ageksi. Nykyään puhutaan henkisyydestä tai uushenkisyydestä. Kyseessä on henkinen liike, liikehdintä. Keskusorganisaatiota ei ole. Jokainen paitsi opettaa myös uskoo omalla tavallaan, paljastaa teos Henkisyyden harhapoluilla.

Henkinen ihminen voi seurata samanaikaisesti hyvin erilaisia opettajia, lukea kirjoja, joissa on keskenään ristiriitaisia opetuksia esimerkiksi enkeleistä, uskoa yksisarvisiin ja tonttuihin (muihinkin kuin saunatonttuun) sekä ylimaallisiin avunantajiin henkioppaista suojelusenkeleihin.

Mitään ristiriitaa ei näytä olevan.

Kattava tietopaketti

Aila Ruohon teos Henkisyyden harhapoluilla on kattava tietopaketti uushenkisyydestä. Se on myös silmiä avaava. Kyse ei ole siitä, mihin ihmisen pitäisi uskoa tai mikä on oikeaa teologiaa, vaan mielestäni Ruoho vain teroittaa lukijalle sitä, minkälaisen asian kanssa ollaan tekemisissä.

Yhtenäistä tai yhtä henkisyyttä tai uushenkisyyttä ei yksinkertaisesti ole olemassa. On vain lukuisia opettajia ja opetuksia sekä uskomuksia, joista osa toimii toiselle, osa taas toiselle. Yhtenäisyyttä ei ole käytännössä, eikä edes teoriassa.

Ilmiö on monimuotoinen ja kerrostunut, jatkuvasti ajassa elävä.

Doreen Virtuen uskoontulo

Kirjasta en löytänyt mainintaa psykologin ja enkeliopettajan Doreen Virtuen uskoontulosta. Toki Virtue ehti vuosikymmeniä opettaa henkisyyttä enkeleistä maaenkeleihin ja keijuista ylösnousseisiin mestareihin sekä enkelinumeroihin.

Nyt Doreen Virtuen verkkosivuilla on varoituksia enkelikorteista ja enkeliyhteyksistä. Virtuelta on ilmestymässä kirja Deceived No More. Hän tuli uskoon vuonna 2018. Hän oli myydyin new age -kirjailija. Sittemmin hän alkoi tutkia Raamattua ja koki löytäneensä sieltä etsimänsä. Virtue on yrittänyt saada pois myynnistä New Age -kirjojaan ja -korttejaan, mutta niiden myyntiä on jatkettu siitä huolimatta.

Henkisyys

Henkisyys voi aiheuttaa läheisissä huolta. Ihminen voi olla myös omassa henkisyydessään hyvin dogmaattinen: ei hyväksy minkäänlaista arvostelua tai suostu keskustelemaan maailmankuvansa mahdollisista seurauksista, saati sitten epäkohdista.

Henkisyyden kentältä löytyy kaikenlaista toimijaa ja yrittäjää, kirjaa ja opettajaa. Se kuvastaakin hyvin omaa aikaamme. Kaikkea voi ja saa kokeilla. Teologina en ole huolissani siitä, että ihmiset tutustuvat asioihin ja haluavat ottaa selvää muistakin uskonnoista tai uskomuksista kuin kristinuskosta.

Lopuksi

Olen huolissani tämän kirjan luettuani siitä, jos henkisyyttä aletaan käyttää lyömäaseena. Raamatun kohdalla siitä on jo päästyi, miksei siis henkisyydenkin. On vaarallista, jos ei nähdä kuin se yksi totuus ja jätetään kriittinen arviointi tai keskustelu sikseen.

Teologi Aila Ruoho on kirjoittanut aiemmin neljä kirjaa hengellisestä väkivallasta (2013-2017). Vuokko Ilolan kanssa kirjoitettu vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevä teos Usko, toivo ja raskaus (2014) oli ilmestymisvuonnaan Tieto-Finlandia-ehdokkaana.

Psst. Saatavilla e-kirjana BookBeatista.

Gnosis on vuoden 2019 rajatietokirja

Kirja Gnosis: Löytöretkiä sisimpään itseen (Pentti Tuominen) haastaa lukijan pohtimaan alkukirkon teologisia perusteita ja kristinuskon historiallisia kehityskulkuja. Teologina kirja kiinnosti minua kovasti.

Kyseessä on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kokonaisesitys gnostilaisesta filosofiasta ja ajattelusta sekä sen historiasta.

Gnostilaisen Seuran tunnuskuva, valkoinen joutsen, sulkee siipiensä suojaan pienen poikasen muodostaen ympyrän (elämänpyörä), josta pää (sielun vertauskuva) tähyää kohti valoa. Se on rakkauden vertauskuva, symboli, joka kuvaa sisäisen itsen löytämistä.

TEKIJÄSTÄ

Pentti Tuominen (s. 1942) on suomalainen tietokirjailija ja luennoitsija sekä mystikko ja gnostikko. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteilijä. Tuominen on toiminut suomalaisissa vapaamuurarijärjestöissä aktiivisesti 1980-luvulta.

Gnostilaisuuteen hän alkoi perehtyä 1990-luvun puolivälissä ja oli perustamassa vuonna 2009 Suomeen Gnostilaista Seuraa, jonka puheenjohtajana hän on toiminut alusta pitäen. Tietokirjailijana hänen kiinnostuksenkohteitaan ovat antiikin filosofia, uskontojen historia, gnostilaisuus, hermetismi ja esoteerinen mystiikka kuten vapaamuurarius ja ruusuristiläisyys.

GNOSTILAISUUTTA ON TUTKITTU MYÖS SUOMESSA

Kuulin gnostilaisuudesta eksegetiikan opinnoissani teologisessa tiedekunnassa 2000-luvun alussa. Se oli vain pintaraapaisu aiheeseen. Jo silloin pohdin sitä, miten se haastaa käsityksemme kristinuskosta. Vai haastaako se?

Toisinaan myös gnostilaisena pidetty Tuomaan evankeliumi on ajoitettu suunnilleen samaan aikaan kuin kanonisoidut evankeliumit tai aikaan niitä ennen (!) Tutkijat ovat ajoituksesta eri mieltä. Mutta muuttaako “Tuomas” kristinuskoa radikaalisti?

Gnosis selostaa gnostilaisuuden historiallisia vaiheita ja mahdollisia polkuja “saman vuoren huipulle” sekä gnostilaisen ja gnostikon välistä eroa. Haastavaksi aiheen käsittelyn tekee se, että gnostilaisuuden käsite kätkee sisäänsä niin paljon. Käytetyt käsitteet onkin määriteltävä tarkoin, tutkimusteknisistä syistä.

HENKISTÄ ETSINTÄÄ VAI JOTAIN MUUTA

Gnosis mielletään henkiseksi etsinnäksi sanan laajassa merkityksessä. Ihminen on aina etsinyt itseään ja opetellut tuntemaan todellisuuden luonnetta vastatakseen kysymykseen omasta olemassaolostaan. Myös tiede tutki maailmaa näistä lähtökohdista.

Tuominen esittää asiantuntevasti melko vakuuttavaa aineistoa gnostilaisuuden egyptiläisestä alkuperästä, vaikka lukija temmataankin mukaan kuvitteellisella kertomuksella muinaisen Egyptin mysteerivihkimyksellä. Se on Elisabeth Haichin kirjasta Vihkimys. Valinta on toimiva, ja aikamatka menneisyyteen voi alkaa.

Gnostilaisuus oli kristinuskon kanssa kilpaileva uskonto, joka tunnettiin jo ennen Jeesusta. Se kilpaili paavalilaisen teologian kanssa ja tulkitsi Jeesus-liikettä. Se päätyi myös alkukirkon haastajaksi. Kyseessä oli paitsi Egyptin gnostilaisuus myös varhaiskristillisyyden gnostilainen tulkinta. Kirkkoisät, kuten Irenaeus, ei ollut sitä valmis hyväksymään.

POHDINTOJA

Jumalallisen itsen etsintä näkyy useissa uushenkisissä suuntauksissa. Kaiken ykseys ja pyyteetön rakkaus (lähimmäisenrakkaus) sekä jumaluus itsessä (jumalkipinä) liittyvät gnostilaisuuden perusteisiin, samoin kuin jälleensyntyminen sen kulmakivenä.

Uushenkisyys onkin samaa jatkumoa muun esoterian, kuten teosofian, kanssa. Gnostilaisuudesta löytyy yhtymäkohtia esoteerisiin suuntauksiin. Kirja Gnosis ei ole akateeminen tutkimus, mutta se toimii teoreettisena työkaluna sen lisäksi, että se tulkitsee historiaa uusgnostilaisuuden näkökulmasta.

Jeesuksen sukupuolten välistä tasa-arvoa edustavat opetukset kuin myös hänen viittauksensa tiedon avaimeen saavat gnostilaissävyisen selityksensä, miksei myös tieteellisen, mutta tietyin varauksin, Gnosis-kirjassa. Zarathustralaisuuden vaikutus kristinuskoon on huomioitava, samoin kuin kulttuurisosiologiset selitykset.

Tämä kirja saa kysymään, onko totuus sama jokaiselle.

Jeesus ei toiminut tyhjiössä. Faktojen pohjalta Egypti nousee ylitse muiden, kun veikataan gnostilaisuuden ja jopa Jeesuksen tiettyjen opetusten alkuperää. Toki asia vaatii paljon lisätutkimusta.

Dosentti Risto Uro on todennut: “Tuomas paljastaa, että varhaiset kristityt tulkitsivat Jeesuksen sanomaa toisella tavoin kuin pelkästään kanonisten evankeliumien pohjalta on pääteltävissä ja ettei tämä tulkinta ole välttämättä ole yhtään sen ”epäperäisempi” kuin Uuden testamentinkaan välittämä. Jotkut uskovat, että kuvamme kristinuskon synnystä muuttuisi hyvinkin radikaalisti, jos vain Tuomas otettaisiin kyllin vakavasti.” (Lähde: Jos Tuomas olisi viides evankeliumi)

Kirjoittaja: Tea Holm, teologian maisteri ja filosofian tohtori

ESITTELYTEKSTI

Kirja kertoo mystisen alkutiedon (kr. gnosis = tieto, tietoisuus) matkasta muinaisen Egyptin mysteerikouluista Mesopotamian, Intian ja Lähi-idän uskontoihin ja antiikin filosofien ajatteluun sekä esoteeristen veljeskuntien rituaaleihin aina meidän päiviimme saakka. Saamme vastauksen kysymykseen, miksi Jeesuksen opettama gnosis on karsittu Uudesta testamentista. Saamme myös aihetta ihmetellä, miksi suurissa maailmanuskonnoissa kansalle ei kerrota kaikkia niitä vastauksia, joita heidän mystikkonsa ovat löytäneet ihmiskunnan perimmäisiin kysymyksiin. Kirjan päättää sulatteluosuus, jossa palapelin palaset loksahtavat kohdalleen. Tekijä lähestyy aihetta tutkivan journalistin ja salapoliisin otteella, mistä syntyy uudenlaisia teorioita ja jonkin verran myös draamallista jännitettä. Faktat ja fiktiot muodostavat värikkään kudelman jättäen vastuun lopullisen mielipiteen muodostamisesta lukijalle. Kirja päättyy havaintoon, että ”Vuorelle johtaa monta polkua”, jotka kaikki päättyvät saman totuuden äärelle.

Suomen Aavemetsästäjät 3: Hyytävät jäähyväiset

Kirja Suomen aavemetsästäjät 3 on kolmas osa Mika Nikkilän aavemaisesta kirjasarjasta. Olen tehnyt kirja-arviot Suomen Aavemetsästäjät -kirjasarjan kaikista kirjoista. Ensimmäinen arvio jäi vanhaan blogiini, joka on poistunut mutta kaksi muuta löytyvät tästä blogista.

Suomen Aavemetsästäjät -kirjat on kirjoittanut valkeakoskelainen rajatiedon ilmiöiden tutkija Mika Nikkilä, jonka tavaramerkkinä on suora ja rento kirjoitustyyli, jossa ei turhia kursailla. Asiat kerrotaan suomeksi niin kun ne ovat oikeasti tapahtuneet. Mikan ja laadunvalvoja Kisulin yhteistyön nyt päättävä teos on taattua laatua.

Suomen aavemetsästäjät 3

Olen tavannut Mikan, koska meillä oli aikoinaan yhteiset julkkarit, kun julkaisin Suomen Aavemetsästäjät 1. osan kanssa samaan aikaan oman tietokirjani Perhosvaikutuksen spiritualismista. Tiedän, että Mika Nikkilä on tosissaan näiden asioiden kanssa. Hän haluaa aidosti auttaa ihmisiä ymmärtämään henkimaailmaa tai oletettua sellaista.

En nyt ota kantaa siihen, onko henkimaailma totta, mitä en tee tutkimuksissanikaan. Pyrin aina objektiivisesti tarkastelemaan ilmiöitä ja niistä tehtyjä havaintoja. Lait ja teoriat näistä ovat sitten asia erikseen, ja toki sellaisiin voi päätyä etenkin omien kokemusten perusteella.

Kirja Suomen aavemetsästäjät 3 ei ollut minusta niinkään jännittävä vaan ennen kaikkea informatiivinen. Se oli myös niitä lyhyempi. On hyvä, että näitä tarinoita, kokemuksia ja tutkimuksia laitetaan talteen kirjojen ja kansien väliin, vaikkakin tärkeä osa niitä ovat äänitiedostot ja videot. Niitä voi katsoa YouTubesta.

Suomen Aavemetsästäjät -ryhmä eli Paranormal Investigations Group on ollut jonkin verran esillä myös mediassa esimerkiksi Nelosella ja Ylellä. Yleisradion toimittajan reaktio kirjassa onkin hupaisa. ”Siis mikä ihme teidät saa tämmöistä tekemään?” ”No siis hyvä kysymys mutta tämä on juttu on kuule semmoinen sydämen asia. Tosiaan silloin kun muut lähtevät lauantai-iltana vaikka baariin, niin minä ja veljeni Markus lähdemme mieluummin johonkin autiotaloon tai vastaavaan tekemään näitä meidän juttujamme”, vastasin toimittajalle silmäänikään räpäyttämättä.

Toinen kysymys samalta toimittajalta: ”Mika ja Markus, onko tämä teille liiketoimintaa?” kysyi toimittaja, ja sai meidät veljeni kanssa nauramaan. ”Siis, tämä ei ole liiketoimintaa, ja jos olisikin, niin todella huonoa sellaista, koska harrastukseen on jo uponnut laitteiden ja bensojen muodossa pitkä penni ilman, että olisimme siitä itse rahallisesti mitenkään hyötyneet”, vastasin, ja jos mahdollista, niin toimittajan ilme muuttui vieläkin enemmän ihmetteleväisemmäksi.

Mukana tässä viimeisessä kirjassa on niin yksityiskoteja kuin julkisia tiloja kuten Tikkurilan vanha asema, joka jäi uupumaan 2. osiosta. Tiedän, että Mika on nähnyt paljon vaivaa tämän kirjasarjan eteen, eikä ole vaivojaan säästellyt. Hän on kertonut itsekin koronavuodestaan. Työpaikan menetys, sitten uusi työpaikka, mutta ero, edelleen silti yhteistä aikaa pojan kanssa. Jos lapsi jaksaa painaa lähes loputtomalla energiallaan, niin jaksan minäkin, Mika kiittää ja kuittaa.

Ja kaikesta tekemisestä huokuu syvä kiinnostus elämää ja kuolemaa kohtaan, koska ilman ymmärrystä kuolemasta ei välttämättä ole ymmärrystä elämästä, sen tarkoituksesta ja joskus tarkoituksettomuudesta.

Suomen aavemetsästäjät 3 on mainio kirja. Jäin kaipaamaan yksityishenkilöiden yhteydenottoja ja palautteita, mitä heidän asunnossaan oli meneillään sen jälkeen, kun Suomen aavemetsästäjät olivat käyneet paikkoja tutkimassa, se ehkä lämmittäisi tutkijoiden mieltä ja antaisi intoa jatkaa tutkimuksia. Lisäksi jäin kaipaamaan tietoa siitä, pitivätkö tiedot entisistä asukkaista paikkansa. Se olisi todistavaa, jos nauhalta kuultu nimi vahvistaisi talon historian.

Mika ei näytä pelkäävän liikaa näitä asioita. Se onkin tarpeen, ettei menetä yöuniaan, on kyse sitten tosiasioista tai ihmismielen toiminnasta: psykologiasta. Mikalle henget eivät ole tulleet uniin kummittelun kautta. Lukijasta en voi olla niinkään varma.

Tositapahtumiin perustuva teos Suomen Aavemetsästäjät 3: Hyytävät jäähyväiset on tilattavissa e-kirjana Elisa Kirjasta. Se on saatavissa myös äänikirjana.

Kokemuksia tietoisuuden heräämisestä

Kyseessä on Pauli Liikalan viides kirja, joka perustuu YouTuben haastattelusarjaan Paulin pakeilla. Kirja Kokemuksia tietoisuuden heräämisestä (2020) vastaa kysymykseen siitä, millaisia henkisiä tai epätavallisia kokemuksia haastatelluilla on ollut.

Kirja kertoo siitä, miten nuo kokemukset ovat muokanneet heidän maailmankuvaansa tai vaikuttaneet heidän elämäänsä. Kirjassa on yli 60 henkilön kokemuksia tietoisuuden heräämisestä. Kirja sopii mielestäni myös uskontotieteen tutkimusaineistoksi.

Henkisyyttä suomalaisittain

Suomessa on monia henkisiksi itsensä mieltäviä ihmisiä, joilla on epätavallisina pidettyjä henkisiä kokemuksia. Itse asiassa nuo kokemukset ovat hyvin tavallisia ja yleisiä. Väestötasolla ne ovat arviolta yhtä yleisiä kuin sydämen rytmihäiriöt (ks. Mielen rajoilla 2017)

Kirjassa on paljon luettavaa, lähes 300 sivua. Kirja Kokemuksia tietoisuuden heräämisestä on kuitenkin melko helppolukuinen. Jokaisen kokemus on yksilöllinen ja saa palstatilaa sen verran kuin mitä tarvitaan. Kyse on näissä kokemuksissa siitä, että ne eivät selity tai niitä ei tulkita perinteisen kulttuurisen ja kristillisen tai tietyn hengellisen kontekstin kautta.

Sielun matka

Kyseessä on sielunmatka. Se on luonteeltaan ainutlaatuinen ja henkilökohtainen. Jokainen kertoo tästä sielun matkastaan omin sanoin. Moni on löytänyt henkisyyden pariin vaikeissa elämänvaiheissa. “Miksi juuri minulle kävi näin?” “Mitä pahaa olen tehnyt edellisessä elämässä, kun…?”

Moni on jäänyt yksin avioeron tai työttömyyden tai sairastumisen myötä, mikä on saanut kysymään elämän mielekkyyttä ja perimmäisiä kysymyksiä. Yksin oleminen on pakottanut kohtaamaan itsensä syvällisesti. Kirjan ansiona onkin se, että näistä kokemuksista tehdään ymmärrettäviä, samoin kuin ihmisen henkisestä matkasta.

Kosminen alkuperä, henkinen olemus

Henkisessä etsinnässä on kyse siitä, että ihminen kokee olevansa osa laajempaa kokonaisuutta, ei vain osa ihmiskuntaa vaan ehkä osa sielullista elämää ja jopa henkimaailmaa (sis. henget, enkelit) tai maailmankaikkeutta (sis. ufot, humanoidit). Ihminen alkaa pohtia sielunsa alkuperää, eikä näe itseään enää vain fyysisenä koneena tai evoluution tuloksena.

Evoluutio näyttäytyy henkisenä, sielun kehityksenä. Puhutaan myös sydämen äänen kuuntelemisesta. Jokainen saa tästä kirjasta Kokemuksia tietoisuuden heräämisestä irti sen, “mikä itselle resonoi”. Toisin sanoen kokemusten kirjo on suuri, joten jokainen lukija samaistuu tiettyihin tarinoihin ja ihmiskohtaloihin.

Esoteriaa laidasta laitaan

Henkisyys liitetään myös esoterian käsitteeseen. Silloin ehkä ajatellaan henkistä pohjavirtausta, jonka uskotaan olevan erilaisten uskontojen ja katsomusten taustalla. Niiden syvyyksissä virtaa puhdasta vettä, henkistä tai salaista tietoa. Tämä tieto on luonteeltaan sielullista, sielua puhdistavaa. (Esim. gnostilaiset virtaukset)

Henkinen kehitys liitetään usein terveyteen tai ainakin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, koska henkisyys on osa arkea. Se on osa kokonaisuutta nimeltä ihminen. Ihmisyys on henkisyyttä ja päinvastoin. Henkisyys on itseensä tutustumista ja se on myös Jumalan etsintää. Se näyttäytyy monin kasvoin ja elämyksin, mikä on syytä ottaa vakavasti, ei “vain New Agena”.

Henkisyys on kyseenalaistamista ja elämyksiä

Henkiset ihmiset etsivät totuutta itsestään, omien kokemustensa kautta. He uskovat, että siten he saavat suorempaa tietoa todellisuudesta kuin uskomalla jonkin uskonnon, kuten kristinuskon, jo valmiiksi pureskeltuun oppiin. Kirjassa vilahtelevat entiset elämät, karma, deja vu, Reiki, enkelit, henget ja energiat sekä Jumala, joka ei vastaa VT:n armoa jakavaa, kiivasta ja vanhaa Isää pilven reunalla.

Henkisyys on tapa kohdata itsensä. Se ei ole lähtökohtaisesti uskontojen vastustamista. Harhaoppisuuden käsite on vain määritelmä, jonka jokin valtaapitävä (ts. ortodoksinen eli oikeaoppinen) taho antaa. Henkinen etsijä määrittelee asiat itse. Sitä pidetään heresiana. Kyse ei kuitenkaan ole herjaamisesta. Kyse on etsinnästä, joka on usein lähtenyt liikkeelle uskonnonopetuksesta.

Rankaiseeko Jumala siitä, että ihminen etsii itseään, totuutta?

On arvostettavaa, että kokijat esiintyvät omilla nimillään. Rajatiedon osasto 15 on tullut monelle tutuksi. Rajatietoon kuuluu paljon kaikenlaista kirjallisuutta uushenkisyydestä energiahoitoihin ja esoteriasta parapsykologiseen tutkimukseen. Uushenkisyys tai henkisyys voi pitää sisällään melkein mitä vain tarotkorteista enneuniin ja vainajista ihmisten ja eläinten parantamiseen.

Henkisyys ei ole mitään uutta. Tunnemme jo ensimmäiseltä vuosisadalta gnostilaisia tekstejä, jotka haastoivat katolisen kirkon uskon. Gnostilaiset virtaukset käsittivät valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, joissa maailmaa pidettiin demiurgin eli pahan jumalan, aineen hallitsijan luomana. OIi olemassa korkeampi jumaluus: tietoisuus. Jumala teki ihmisen ja ihminen teki Jumalan. (Ks. Gnostilaiset evankeliumit)

Lopuksi

Henkiset kirjat ovat ohjanneet monen matkaa. Osa on vain antautunut kokemuksille. Osa on lukenut Raamattua. Suvussa on saattanut olla näkijöitä. Ihminen on itse voinut aistia korkeamman voiman olemassaolon ja antanut sille mielessään tietyn muodon. Kirja Kokemuksia tietoisuuden heräämisestä onkin läpileikkaus suomalaiseen henkisyyteen verrattuna hengellisyyteen, joka on tietyn uskonnon mukaista.

Mystikot ovat kautta aikain turvautuneet omakohtaiseen jumalakokemukseen, suoraan jumalayhteyteen. Kuitenkin sitä kokemusta on pitänyt tulkita tietyssä hengellisessä traditiossa tai on ollut harhaoppinen. Jeanne d’Arc on nykyisin katolisen kirkon pyhimys, mutta omana aikanaan hänen näkynsä olivat liikaa katoliselle kirkolle. Ongelmia tuotti se, että hän oli nainen, joka osasi sotia ja ennustaa. Hänet poltettiin roviolla 30.5.1431.

Kirja-arvion tekijältä

Henkiset ihmiset kuuluvat usein ev. lut. kirkkoon. He eivät ole automaattisesti välttämättä hylänneet kirkkoa. Osa heistä on ollut skeptikkoja, ateistejakin. Osa on ammentanut uskonsa pyhäkoulusta. Kirjasta Kokemuksia tietoisuuden heräämisestä voi lukea suomalaisesta henkisyydestä ihmisten omin sanoin, mikä on mielestäni itsessään arvokasta.

Oma kokemus on vakuuttavampi kuin valmiiksi tulkittu teksti tai uskonkappale. Ihminen voi kokea tietoisuudessaan vaikka mitä, luoda mielikuvituksessaan ufon tuohon viereen tai enkelin leijailemaan takan reunukselle. Mutta mistä tiedämme, mikä on totta? Kvanttifyysikko David Bohm on perustellut tietoisuuden olemassaoloa kvanttitason ilmiöillä.

Tietoisuus on sekin kokemus. Universumi saattaa olla tietoisempi kuin luulit. – Tea Holm, FT, TM

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (2021) esittelee 14 kohdetta paitsi historiallisesti myös aavemaisesti. Kirja sisältää itse asiassa erittäin paljon historiatietoa kohteistaan. Aaveet ovat sivuosassa, vaikkakin sitäkin tärkeämmässä.

Kirjoittaja Mauri Karvonen on historioitsija, joka yhdistää kirjoissaan omien sanojensa mukaan historiaa ja parapsykologiaa. Hän itse on kallellaan kummitusten suuntaan, mutta ehkä vain noin 95 % tapauksista on hänen mielestään aitoja.

Suurimmalle osalle kummitustarinoista löytyy niin ikään luonnollinen selitys.

Kotimaanmatkailu tutuissakin kohteissa: uusia sävyjä

Kirjaa voi lueskella sieltä täältä sen mukaisesti, mikä kohde itseä sattuu eniten kiinnostamaan, tai jos on suunnitellut käyntiä tietyssä kohteessa. Kirja alkaa kuvauksella idyllisestä Fiskarsin ruukkikylästä, joka kätkee sisälleen synkkää historiaa. Selittääkö historia selittämättömät kuolemantapaukset?

Alueella on ollut monta omistajaa vuosien varrella. Tapahtumat ovat olleet joskus synkkiä. Eräs omistaja oli jotensakin mielenvikainen ja joutui jopa vankilaan tapatettuaan työntekijänsä. Eräs omistaja taas menetti molemmat vaimonsa synnytyksissä, ja melkein kaikki hänen lapsensa kuolivat.

Elämä on ollut kovaa, vaikka on ruukki myös vaurastunut.

Fiskarsin ruukin kummitukset

Ruukkialueen rakennuksilla on nähty kummia. Kerrotaan, että alueella on tapahtunut niin onnettomuuksia kuin kuolemia ja jopa murhia. Eipä ole tullut ennen mieleen, vaikka alueella on tullut käytyä kauniina kesäpäivänä. Illalla tunnelma on varmasti aivan toisenlainen, varsinkin jos liikkuu yksin.

Ruukinkonttori (nyk. toimisto) on kylän vanhin rakennus (1765). Eräs Fiskarsin työntekijä oli toimistolla yksin, kun yhtäkkiä kuin tyhjästä alkoi kuulua askelia. Se toistui, ja askeleet tulivat yläkerrasta. Myös kollega oli kuullut joskus samat askeleet. Läsnäolonkokemukset konttorilla ovatkin yleisiä. Kirjasta voi lukea myös sen kivimuurin aavemaisesta soitosta.

Ravintolan työntekijä oli ollut myöhään töissä ja oli lopettelemassa vuoroaan. Oli talvinen yö, ja lunta satoi taivaan täydeltä. Kesken askareidensa hän havahtui siihen, että kuuli ulko-oven avautuvan ja jonkun astuvan sisään jalkojaan tömistäen. Hän odotti myöhäisen hotellivieraan saapuvan sisälle. Ketään ei kuitenkaan kuulunut, joten hän käveli aulaan tarkistamaan asiaa. Ketään ei näkynyt missään, ja ulko-ovi oli lukossa. Lattiallakaan ei näkynyt lunta tai muita jälkiä. Hetken päästä pimeään keittiöön syttyi valot ja sieltä kuului kolinaa. Työntekijä meni tarkistamaan välittömästi metelin syytä. Kun ketään tai mitään ei löytynyt, työntekijä säikähti pahasti ja lähti kiireesti kotiin.

Lähes 300 sivua Suomen historiaa

Ennen kaikkea Mauri Karvosen kirjassa on Suomen historiaa. Siinä mielessä aaveteemalla ei olisi tarvinnut mennä edellä, mitä tulee otsikointiin. Ratkaisu on täysin ymmärrettävä, kuuluuhan teos kolmiosaiseen kirjasarjaan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita.

Hyytävää historiaa on siis luvassa. Kyse on samalla kansanperinteestä ja sen tallentamisesta. Koen, että kirja toimii parhaiten vaihtoehtoisena matkaoppaana. Toisin sanoen ennen kuin menee käymään Suomenlinnassa, voi lukea hieman alueen historiasta ja sitten niistä kuuluisista aaveista. Sen jälkeen voi bongata retkeltään niin historian tapahtumia ja historiallisia rakennuksia kuin myös kummituksia, jos sattuu olemaan onnekas…

Suomenlinnan historia on verinen, ja kummitustarinoita alueelta löytyykin yllin kyllin.

Kummitukset keltaisilla sivuilla

Kirjassa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle kummitukset seikkailevat keltaisilla sivuilla. Kummitustarinat löytyvät siis helposti, jos historia ei kaikilta osin kiinnosta. Mutta kirja toiminee parhaiten juurikin kokonaisuutena. Jos ei tunne tietyn paikan historiaa, ei osaa yhdistää kummittelua siihen.

On hyytävää lukea, ettei Suomenlinnassa ole oikeastaan sellaista kolkkaa, josta ei kerrottaisi kummitustarinoita. Pitäisikö tätä teemaa hyödyntää myös Suomi-matkailussa? Suomenlinnan asukkaat eivät mielellään mene ravintola Walhallan pihalle, koska he kokevat paikan pelottavaksi ja jopa ahdistavaksi. Paikalla ammuttiin 71 kuolemaantuomittua, ja ruumishuone sijaitsi ihan vieressä.

Voidaan kysyä, edistävätkö tällaiset kertomukset matkailua. 😱

Lopuksi

Joka tapauksessa Suomessa kerrotaan kummittelevan on kyse sitten Fiskarsin ruukista, Suomenlinnasta, vanhoista kartanoista, historiaa havisevista kaupungeista kuten Haminasta, hotelleista kuten Imatran valtionhotellista ja Merihovista, teattereista kuten Porin teatterista.

Mielestäni on aivan mahtavaa, että Suomessa historioitsija viitsii nähdä tällaisen vaivan. Hotellit ja kartanot sekä teatterit, jotka kirjassa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle mainitaan, voisivat hyödyntää näitä tarinoita omassa markkinoinnissaan. Ehkä ne ovat niin tehneetkin.

Tiesitkö, että Eleanor Roosevelt vieraili Suomessa 1950 sodanjälkeisen jälleenrakentamisen merkeissä? Näkiköhän hän majoittuessaan Pohjanhovissa Rovaniemellä paikallisia kummituksia kuten saksalaissotilaan*? Hahmo on kuvattu melko tarkasti ja useasti. Vihertävä univormu on ilmeisesti upseerin; sotilaalla on nähty jaloissaan kiiltävät saappaat ja päässään kypärä. Hahmo on vaikuttanut havaitsijoista surulliselta.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT, TM

*Lapin sota käytiin osana toista maailmansotaa Suomen ja Saksan välillä Suomen Lapissa 15. syyskuuta 1944 – 27. huhtikuuta 1945.